Kaikki hauska loppuu aikanaan

Tässä alkaa Jouluaatto ja siten Suomeen paluu olemaan jo pelottavan lähellä. Täytynee alkaa sovittelemaan pikkuhiljaa pipoa päähän. Aika on kyllä mennyt kuin siivillä, vaikea uskoa että kohta on tuo 13kk täynnä. Tämä 13 kk tuli vietettyä oikeastaan aika hyvin sillä reviirillä mikä oli visioitunakin. Mitään lukkoon lyötyä reittisuunnitelmaahan  ei koskaan ollutkaan, ainoa ennen suomesta lähtöä varattu etappi oli Indonesian lennot kun ne silloin sai puoli-ilmaiseksi. Oikeastaan Myanmar (Burma) oli yksi sellainen jossa oli tarkoitus käydä piipahtamassa mutta aina se lähtö jäi vain ajatukseksi. Jossain vaiheessa vuotta oli ajatuksena suunnata Japaniin ja Etelä-Koreaan mutta ne tuli hyllytettyä maiden korkean hintatason ja Moon mutkikkaiden viisumikuvioiden takia.
Ensin ajattelin listata reissusta jotain top 5 tai top 10 mutta totesin että ei onnistu. Niin paljon ollut todella mielenkiintoisia paikkoja ja tapahtumia ettei niitä pysty laittamaan mihinkään järjestykseen.
Yritin kasailla jotain top 100 albumia tms valokuvista mutta ei se ainakaan tällä erää ottanut tuulta purjeisiinsa, kuviakin on kaikkiaan noin 5000.

Näin 395 päivää jakaantui maittain:
Laos 180 vrk, (majoitus keskim 6,6 eur/vrk)
Thaimaa 82 vrk (majoitus keskim 14,7 eur/vrk)
Malesia 44 vrk (majoitus keskim 14 eur/vrk)
Indonesia 29 vrk (majoitus keskim 9,4 eur/vrk)
Kiina 27 vrk (majoitus keskim 20,5 eur/vrk)
Vietnam 17 vrk (majoitus keskim 11,1 eur/vrk)
Kambodza 16 vrk (majoitus keskim 6,1 eur/vrk)

Hätäisesti laskettuna rantsukohteissa tuli vietettyä 64 vrk. Rantakohteiksi laskin ne missä jonkin sortin biitsi löytyy kävelyetäisyydeltä. Rantakohteissa on mukava pistäytyä välillä loikoilemassa mutta jos haluaa nähdä muutakin paikallista elämää kuin sitä turismin ympärillä pyörivää niin kannattaa ehdottomasti suunnata myös muihin maisemiin.

Budjettipuoli meni siihen haarukkaan mihin olin ajatellutkin, Euroopan talouskriisi ja euron heikkeneminen lisäsi hieman kuukaisikuluja verrattuna ensimmäisiin reissukuukausiin. Majoitus on yksi asia mikä vaikuttaa paljon kuukausibudjettiin. Yritettiin bongata edulliset vaihtoehdot menemättä kuitenkaan mihinkään murjuihin. Kaikissa majapaikoissa oli privaatti toiletti/suihkuosasto, dormimajoitukset kierrettiin kaukaa.
Yksi asia mikä tuli kuukausikuluista tarkemmin kirjattua ylös oli juurikin tuo majoitus. 261 majoitusvuorokautta maksoi keskimäärin 11,70 eur / vrk, yhteensä 3050 euroa. Yövyttyä tuli 58 eri majoituspuulaakissa ja keskimäärin 3,7 vrk./ majoituskerta. En nyt jaksa laskea mutta aika monta yötä tuli vietettyä myös bussissa tai junassa. Laosissa Vientianessa oltaessa on hyödynnetty myös ilmaismajoitusta.
Kallein majoitus oli Shanghaissa 44 eur ja halvin Laosin Don Detillä 2,5 euroa. Majoitus muodosti n 19% osuuden 13kk:n Aasian reissukulkuista. Pinnanalaisten maisemien tutkiskeluun kului 900 euroa. Tuosta voikin vaikkapa ihan kansakoulupohjaltakin sitten ynnäillä mitä 13 kuukaiden heiluminen täällä on kustantanut kahdelta hengeltä. Nämä siis kulut reissaamiseen Aasian sisällä, siihen päälle lennot tänne, täältä pois, matkavakuutusta yms.

Sairastuvalla ei ole paljoa päiviä kulunut. Yleisin vitsaus on ollut yllätys yllätys flunssa. Kaikkia aina kiinnostaa että onko pakki ollut sekaisin. Toki aina välillä mutta ne päivät jolloin se olisi vaikuttanut jotenkin päiväohjelmaan pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Lääkärillä kävin yhden kerran ja popsin antibioottikuurin kurkkukipuun.

Kaikenkaikkiaan tämä reilu vuosi täällä on ollut helewetin hieno, en oikein edes keksi sopivaa adjektiivia sitä kuvaamaan. Kaikki hauskahan loppuu aikanaan joten ei tässä auta muuta kun palata Kaarle Kustaan haalareihin tienaamaan uusia reissurahoja. Hieman jännittää se kulttuuri ja ilmastoshokki mikä siellä Pohjolassa odottaa, jotenkin tuntuu jopa jännittävän enemmän kuin tänne lähtiessä.

Viikko ollaan vielä Vientianessa, 20 päivä Bangkokkiin ja 23 suuntana Suami. Ohjelmassa tuntuu olevan vielä monennäköisiä läksiäiskekkereitä....Eipä kai tässä kummempia eiköhän nämä jorinat ollut tässä. Katsotaan jos jotain loppumetrien kuvia tulee vielä joku päivä latailtua.
THE END

Koh Chang, Thaimaa

Ympyra sulkeutuu ja sijaintina norsusaari Koh Chang samoin kuten vuosi sitten. Ennen tanne tuloa oltiin pienemalla Koh Mak:n saarella. Mak oli loistava paikka rentoutua rantamaisemissa pitkan sisamaassa vietetyn jakson jalkeen. Siella vietetyt kolme paivaa oli talla eraa aivan riittava aika silla juurikaan muuta tekemista ei ollut kuin maata rannalla tai riippumatossa. Saari oli vasta valmistautumassa turistisesonkiin eika kaikki majoituspaikat olleet viela edes auki. En tieda miten paljon sinne pakkaa porukkaa sesongin aikaan mutta ainakin nyt oli todella leppoisa saari lohoilyyn.

Näkymät riippumatosta käsin kämpän terassilta

Biitsillä ei tarvitse väistellä ihmisiä

Tama Koh Chang on sitten jo taysin eri mittakaavassa turismin ja kokonsa puolesta. Kolmen rannalla "jumitetun" paivan jalkeen oli mukava paasta isommalle saarelle ja lahtea kiertelemaan saarta skootterilla. Hyva skootteri irtoaa neljan euron paivavuokralla. Tama aika vuodesta on ainakin itselle mieluisa vierailla taalla, sadekausi on jo takana ja pahin turistisesonki ei ole viela alkanut. Tama Koh Chang tuntuu myos olevan osa Ruotsin ulkosaaristoa. Ruotsia kuulee puhuttavan joka puolella ja moni baari/ravintola on varustettu Ruotsin lipulla.
Tiistaina suuntana taas Bangkok mista Anne lahtee torstaina kohti pohjolaa ja me puolestaan suunnataan takaisin Vientianeen.

Bangkok, Thaimaa

Bangkok - Vientiane - Bangkok, siina oli viimeisen viikon teema. Viikko vierahti Vientianen lahiymparistossa ja nyt taasen sijaintina Bangkok. Ensi viikolla paasee rantamaisemiin, maanantaina tarkoitus suunnata Koh Makin saarelle. Viime kerrasta rantamaisemissa onkin jo aikaa, taisi olla heinakuun puolivalin nurkilla. Nyt taytyy ahmia aurinkoa ja palmumaisemaa urakalla silla lienee viimeinen kerta niissa maisemissa ennen pohjolaan paluuta. Ensi viikolla tuleekin jo sitten tata reissua vuosi tayteen. Suorastaan mahdoton uskoa etta vuosi on jo vierahtanyt, tekisi mieli vaittaa etta kalenteri valehtelee!

Vientiane, Laos

Aika on taasen vierinyt kuin siivillä. Laitetaan nyt tännekkn pari riviä tekstiä ettei unholaan jää koko blogi. Kutakuinkin viimeiset neljä viikkoa on sijaintina ollut Vientiane. Viime aikoina on tullut laiskistuttua kameran käytön suhteen jotain tapahtumia on sentään tallentunut kameran muistikortille.
Täällä ihmisethän lahjoittavat päivittäin munkeille ruokaa yms. Juhlapyhinä temppelit ovat kansoitettuja ja rituaalit ovat juhlallisemmat kuin arkipäivisin. Paikallisessa buddhalaisessa kalenterissä on neljä suurjuhlapyhää vuodessa, 23.10 oli yksi näistä big buddha päivistä. Tyypillisesti ihmiset lahjoittavat munkeille riisiä, keksejä, nuudeleita, pieniä seteleitä yms. Tällaisen big buddha päivän yhteydessä on yleensä monenlaista karnevaalia useana päivänä.

 Vientiane valmistautuu 450 vuotisjuhlaan. Muinaisen kuninkaan patsaan julkaisuseremonia veti paljon kansaa paikalle.

 Huomenna suunta kohti Bangkokia katsomaan joskon lentokentältä löytyisi eksyneen näköisiä Suomalaisia.

Vientiane, Laos

Ympyrä on sulkeutunut ja sijaintina taas Vientiane. Nyt oli reissaamisen meininkiä mitä ainakin kertyneisiin kilometreihin tulee. Viiden ja puolen viikon aikana bussi-, ja junamatkoja kertyi melko tarkkaan 10 000 km. Tämän matkan taivaltamiseen kului 168 tuntia eli yksi viikko, pelkästään matkalippuihin kahdelta hengeltä n 600 euroa. Shanghaissa oli myös  ylivoimaiseti koko vuoden kallein majoitus, 44 eur/vrk vaikka kolusin netistä hostellin sieltä halvimmasta päästä. Tietysti jos leirikouluelämä kiinnostaisi niin dormi majoituksen saisi halvemmalla... Kiinassa vietetty kuukausi oli ja tulee olemaankin tämän reissun kallein kuukausi. Kiina oli mielenkiintoinen maa vaikka kielimuuri lisääkin haastetta ja ihmiset ajoittain käyttäytyvät yhtä siististi kuin siat karsinoissaan.
Nyt reppu pysyy nurkassa koskemattomana ainakin kuukauden, tuon paikasta a paikkaan b ramppaamisen jälkeen ei ole hinkua mihinkään isompiin reissusuunnitelmiin.

2 lk makuuvaunu

2 lk makuuvaunu

1 lk makuuvaunu

1 lk makuuvaunu

Kiinalainen sleeper bus

Kaiken kaikkiaan tuolta miljardimaasta oli todella kuitenkin todella mukava saapua rauhalliseen Pohjois-Laosiin. Näissä maisemissa oli taas tilaa hengittää..

Luang Nam Tha, Laos

Paivitetaan taasen sijaintia. Viime yo vierahti taasen bussissa ja nyt ollaan taas Laosin maaperalla. Saapuminen tanne Kiinan ihmismassojen ei ollut vain saapuminen eri maahan vaan eri maailmaan. Kiinan ihmispaljous ja Kiinalaiset omine kaytostapoineen ovat nyt rajan toisella puolella. Pari viime paivaa oltiin Kiinan "maaseutukierroksella" Yuanyangin riisiterasseja katsastamassa, maisemat olivat ihan vakuuttavat. Kiinan viisumia olisi ollut viela kuukausi jaljella mutta jotenkin tuntui etta Kiinaa on talla eraa nahty riittavasti ja paatettiin siirtya Laosin puolelle.
Tama Luang Nam Tha on suoranaista hermolepoa Kiinan kuukauden jalkeen, taalla voi rentoutua. Tama Kiinan visiitti painottui aika paljon suurten kaupunkien ymparistoon ja ehka siksi tama pieni kyla tuntuu todeeella mukavalta. Kiinassa isoin ongelma oli kielimuuri. Monesti vastapuoli ymmarsi yhta paljon englantia kun mina kiinaa eli ei ollenkaan, tama korostui lanteen pain liikuttaessa. Kiinalaisten kaytostavat on myos hieman erilaiset mihin on muualla tottunut, erityisesti isompien kaupunkien ulkopuolella. esim tapotaydessa bussissa on taysin normaalia syljeskella, piereskella, tupakoida, heittaa kaikki roskat bussin keskikaytavalle jne jne...
Tupakointikieltomerkit tuntuivat yleensa olevan enemmankin suosituksia ja tumpit tietysti lattialle kuten muutkin roskat vaikka roska-astia olisi vieressa.
Tuo syljeskely tuntuu olevan kansallisharrastus. Kauhean rohinan ja kakomisen avulla kaivetaan limalunssi jostain kurkun pohjalta. Tata kansallisaanta kuulee ympariinsa. Itsella tuo meni yleensa "ohi korvien" mutta Moolta katosi ruokahalu jos joku ohikulkija mahdollisimman aanekkaasti raastoi limalunssin esiin kurkusta ja sylkaisi sen kadulle. Ruokailutavat ovat Kiinalaisilla myos melko sottaiset, ruokapaikoissa sentas ymmarretaan paasaantoisesti menna sylkaisemaan se lima lunssi ulos tai roska-astiaan. Ei se tietty kauheasti ruokahalua paranna kun naapuripoydassa joku rohistelee kurkustaan elamansa limalunssia. Isoissa kaupungeissa esim Pekingissa ja erityisesti Shanghaissa ihmiset ovat sentaan omaksuneet jo parempia tapoja taman syljeskelyn ja muutenkin kayttaytymisen suhteen.
Kiinalaiset eivat osaa myoskaan jonottaa, eivat jalkaisin eivatka liikenteessa. Suomalaisessa snakarijonossa tuli hyvin helposti hotsin sijasta musta silma.
Kiinalaisethan osaavat kopioida kaiken mahdollisen paitsi.... vessat. Voin sanoa etta lahes kaikki julkiset vessat Shanghaita lukuunottamatta olivat aika mielenkiintoisia ja aromirikkaita paikkoja.

Latailen tassa hataisesti muutamat kuvat Picasaan, nyt ollaan taas maassa vailla nettisensuuria

Kunming, Kiina

Kiinan kansallispaiva sujui rattoisasti kiskojen kolkkeessa. Kunmingin juna-asemalla oli tolkuton ryysis. Loydettiin talla kertaa suht kivuttomasti oikea paikallisbussi mutta tuli vetastya muuta pysakki pitkaksi ja jouduttiin turvautumaan taksin apuun hotellin loytamiseksi. Majoitus taalla on kolme kertaa halvempaa mita oli Shanghaissa (nyt n 13 eur). Shanghaista jai samantyyppinen vaikutelma kuin Hong Kongista, melko lansimaalainen kaupunki. Shangaissa mm majoitus oli tyyrista (n 40 eur) Kaakkois-Aasian hintatasoon tottuneelle, lieko expolla osuutta asiaan. Tama Kunming on hieman pienempaa kaliperia vain noin miljoona asukasta. Huomenna jatetaan kaupungin katkut ja polyt hetkeksi taakse ja lahdetaan katsastamaan vuori ja riisiterassimaisemia. Kaytiin tanaan ostamassa bussiliput huomiselle ja ensiksi mentiin lonely planetin opastamalle asemalle. Siella ihmiset pyoritteli paataan. Useiden lahinna viitomakielisten keskusteluiden perusteella tultiin siihen ymmarrykseen etta ko. bussit lahtevat nykyaan muualta. Meidat viitteloitiin minibussiin ja lopulta paadyttiinkin uudenkarhealle bussiasemalle joka sijaitsi reilusti keskustan ulkopuolella. Siella lippuneiti puhui jopa jonkunverran englantia ja lipun osto oli pala kakkua. Paluu keskustaan olikin tyolaampi. Samaa kyytia milla asemalle tultiin ei loytynyt millaan ja englantia ei tuntunut puhuvan kukaan. Ajattelin etta mennaan taksilla ja loin majapaikan kortin suharin kouraan. Kuski molkotti jotain epamaaraista joten se siita. Lopulta saatiin ongittua meille sopivan bussin numero ja kun se oikea bussi viela lopulta loytyi ryysiksen ja liikennekaaoksen keskelta niin paastiin takaisin keskustaan.

Kaikenkaikkiaan esim junalippujen osto asemilta on onnistunut helposti kun on ollut kohteen nimi kiinaksi ja mieluusti junan numero. Isommissa kaupungeissa on kylla lippuluukku lankkareille jossa puhutaan ihan kaypaa englantia. Yksi asia mita pitaisi petrata on haalia kiinan kielella jotain ruokien nimia paperille. Monesti ruokapaikoissa ei ole sanaakaan englantia, joskus sentaan seinalla jotain annosten kuvia jeesaamassa. Ruokien tilaaminen on perustunut paljolti visuaalisiin havaintoihin eli vakoiltu minkalaista ruokaa ihmiset syovat. Ruokalaji nimelta "same" on ollut siis suosittu. Ei taalla nalkaan kuole vaikkei kielta osaakkaan mutta paasisi huomattavasti paremmin sisaan paikallisen keittion saloihin kun olisi vahan tietoa. Kielen opiskeluun olen panostanut sen verran etta osaan kutakuinkin kaksi sanaa, kasimerkit rules...

Nyt on tahan koneelle muitakin tulijoita joten oikoluku jaa tekematta, toivottavasti saa jotain tolkkua

Shanghai, Kiina

Pikaisesti taas sijainti paivitys ennen juna-asemalle suuntaamista. Saatiin talle paivalle hommattua junaliput. Melko taytta oli ja valinnanvaraa paikoissa eika paivissa juuri ollut. Ainoa vaihtoehto oli toisen luokan makuuvaunun ylimmat paikat. Tassa hard sleeper luokassa on siis yhdessa avoloosissa 6 punkkaa kolmessa kerroksessa. Suunta siis Kiinan halki Kunmingiin loinaisosaan josta sitten aikanaa laosin puolelle, matka-aika rattoisat 37 tuntia.

Shanghai on melko lansimainen kaupunki ja iso sellainen onkin. Koluttiin yksi paiva maailman nayttelya ja olihan se tolkuton alue. Melkein 12h kierreltiin ja oli jalat ihan soseena sen jalkeen. Suosituimpiin pavilionkeihin oli ihan tolkuton jono joten ne skipattiin suosiolla. Nyt alkaa nettikoneesta minuutit hiipua ja taytyy suunnata juna-asemalle.

Shanghai, kiina

Pikaisesti sijaintipaivitys taasen Latvian palvelimen kautta. Eilen saavuttiin junalla Pekingista Shanghaihin. Pekingissa kierreltiin ympari kaupunkia ja kaveltya tuli ihan kiitettavat maarat vaikka julkiset ovat todella halpoja ja kaytannollisia. Metrolinjat on linkitetty todella hyvin toisiinsa ja tiketti maksoi vain 2 Yania eli n 25 senttia. Koluttiin "pakolliset" nahtavyydet eli Kiinan muuri, kielletty kaupunki yms. Muuri oli ihan hieno mutta esim kielletty kaupunki oli vahan sellainen etta tulihan kaytya. Nyt taytyy lahtea metsastamaan junalippuja eteenpain koska 1.10 on kiinan kansallispaiva ja monilla paikallisilla viikon loma joten pari nelja ihmista haluaa matkusraa johonkin pain. Peking-Shanghai juna johon olisin halunnut ostaa liput oli seisomapaikkoja lukuunottamatta taynna seuraavat 10 paivaa, saatiin liput ainoastaan hitaanpaan junaan (matka 20h)joka pysahtyi alvariinsa 1 luokan makuupaikoille. Katsotaan miten saadaan liput eteenpain. Tarkoitus ehtia Shanghaista pois ennen 1.10 kansallispaivan ryysista.

Peking, Kiina

Taalla Kiinassa nettiin paasy ei ole ihan yhta simppelia kuin mihin on Kaakkois-Aasiassa tottunut. Ensinnakin nettikahviloita on harvassa ja sitten kun sellaisen loysi niin kysyttiin passia. Nyt Pekingissa netti loytyi laheisen hostellin yhteydesta mutta Kiinan nettisensuuri esti mm tanne blogiin paasyn. Apu loytyi nettifoorumilta ja tuon sensuurin onnistuin nyt kiertamaan kayttamalla latvialaista valityspalvelinta.

Hanoista siirryttiin Bussilla Nanningiin jossa otettiin kaksi paivaa tuntumaa Kiinalaiseen kulttuuriin. Hotellin respassa osasivat jollain tapaa hieman englantia mutta siihen se sitten jaikin. Ruuan tilaaminen hoitui kasimerkein ja sormella osoittamalla. Pieni vihko ja kyna on hyva apuvaline kun tuntui etta ei ne osaa laskea etta montako sormea itsella on pystyssa kun jotain hintaa tms yritti selvittaa. Ihan hyvat safkat saatiin yhta kertaa lukuunottamatta jolloin ruoka oli kylmaa ja ties kuinka kauan seisonutta ja syomatta jai. Ei edes yritetty etsia ravintolaa missa olisi ruokalista englanniksi vaan syotiin kadunvarsien "kansankuppiloissa" edulliseen hintaa.
Nanningista jatkettiin bussilla Yangshouhun. Yangshuo oli maisemien puolesta upea paikka vaikkakin se itse keskuskatu on sellainen turistinen disneyland, Turistit olivat paaosin kiinalaisia. Polkupyora oli kateva peli keskustan lahiympariston tutkimiseen. Nyt ei ole kameran piuha matkassa joten kuvia mahdollisesti joskus myohemmin.

Yangshousta matka jatkui ensin bussilla Guiliniin jossa saatiin viela samalla paivalle liput Pekingiin. Junamatka Pekingiin kesti 23h ja se sujui rattoisasti toisen luokan makuuvaunussa elikkas hard sleeper luokassa noin 45 euron hintaan. Pekingingissa oli vastassa kylma ja sateinen saa (on se kumma kun saa muuttuu nain paljon reilu 2000km matkalla). Pekingin lantinen rautatieasema sijaitsee "keskustan" ulkopuolella ja taksijonot olivat ihan tolkuttomat. Ihmismaara mika velloi ympari asemaa kieli siita etta nyt tosiaan ollaan suurkaupungissa. Muutaman avuliaan ihmisen (kapula englantia ja viittomakielta) avulla loydettiin oikeaan paikallisbussiin. Tuo bussimatka iltaruuhkassa tuntui kestavan ikuisuuden ja oli paljon rasittavampi kuin tuo 23h junamatka, istumapaikoista oli nimittain turha edes haaveilla. Majapaikka jonka olin satunnaisotannalla arponut lonely planetista oli tupaten taynna ja pienen zombailun jalkeen loytyi hotelli jossa oli tilaa. Hintataso hieman "hirvitti" koska tama maksoi melkein 30 euroa. Seuraavana aamuna pyorittiin hieman aluetta paivanvalossa ja loydettiin kohtuuhintainen pikkuhotelli vaikkakin huone on todella basic ja pieni n 13 euron hintaan. Hieman saatamista oli alkuun koska respassa osattu englantia muuta kuin hello. Sitten paikalle saatiin hieman englantia osaava ja saatiin hinnat yms neuvoteltua kohdalleen. Nanningissa ja Yangshoussa saatiin hyvat huoneet n 11 eurolla.
Nyt alkaa nalka kurnimaan joten eikohan tama ole tassa, katsotaan paasenko tanne blogiin enaan uudestaan...

Hanoi, Vietnam

Bussimatka Vientianesta Hanoihin meni yllattavan kivuttomasti vaikka kestikin 24 tuntia. Aamuyolla 03 saavuttiin rajalle jossa sitten odoteltiin rajan aukeamista. Meinasi vaan bussissa olla happi vahan kortilla kun luonnollisesti ilmastointi pysaytettiin kun bussi parkkeerasi rajalle. Siina tuli torkuttua johonkin puoli kuuteen asti ja sitten ulos raikkaampaan ilmaan odottelemaan. Raja aukesi siina seitseman nurkilla ja rajamuodollisuudet olivat vahintaan puolisekavat Laosista ulos mentaessa. Passitiskilla ei ollut mitaan jarkevia jonoja vaan kaikki ankeaa tiskille ja nakkaavat passin siihen virkaijoiden eteen. Sitten saakin odotella etta mista luukusta se oma passi tulee ulos leimauksen jalkeen. Tuo kyseinen tie Laos-Vietnam rajalle oli melkoista vuoristorataa, ylos, alas, oikealle, vasemmalle... Hanoita lahestyttaessa bussikuski ajoi pummin ja oli hetken aikaa taysin kuutamolla ennen kuin loytyi taas oikea tie.

Hanoissa hypattiin taksiin ja tsekkasin liikkeelle lahdettaessa etta laittoi mittarin paalle. Jossain vaiheessa aloin katsella mittaria etta ompa lyhyet kilometrit taalla pain. Mainitsin asiasta kuskille joka totesi "meter no problem". Jos olisin huomannut taman turbo mittarin alkumatkasta oltaisiin hypatty autosta heti pois, nyt hiffasin sen vasta kun oltiin jo melkein perilla. Perilla sitten pienta vaantoa hinnasta ja kuski suostui pudottamaan sita hieman. Jos en olisi ollut 24h bussimatkan ryydyttama ja hiton nalkainen niin olisin nostanut enemman metelia asiasta nyt halusin heittaa kamat hotellille ja paasta syomaan. Talle kaikkien kusipaataksikuskien kuninkaalle ei kuitenkaan riittanyt se etta laskutti minulta juuri noin kolminkertaisen hinnan vaan yritti kusettaa viela vaihtorahoissa. Ei suostunut laittamaan valoa auton sisalla paalle ja yritti muiluttaa hamarassa liian pienet vaihtorahat (yritti tehda 10 000 setelista 100 000). Kun tyrmasin taman tarjouksen niin tarjosi viela pienempaa summaa. Siina vaiheessa alkoi jo olla hyvin lahella etta ettei kaamit palaneet. No saatiin oikeat vaihtorahat (siis siita 3 kertaa liian suuresta taksasta) ja toivotin mielessani sille suharille hyvaa matkaa helvettiin.

Taman alun vastoinkaymisen jalkeen Hanoissa kaikki on sujunut ongelmitta. Nyt seka Saigonissa etta Hanoissa kayneena niin jotenkin Hanoi on naista kahdesta itselle viihtyisampi. Ruokailu on helppoa ja halpaa jos paikallisruoka vaan uppoaa ja miksei uppoaisi. Pienia katukeittoita on pilvin pimein ja monet myyvat vain yhta-kahta ruokalajia joka nautitaan matalalta pikkupoydalta pienella jakkaralta istuen. Taalla englantia ymmarretaan heikommin kuin Saigonissa joten kasimerkein on tullut useasti kommunikoitua. Ihan hyva harjoitella silla luulen etta kiinassa tata viittomakielta tullaan tarvitsemaan. Matka jatkuu Lauantaina bussilla Hanoista Nanningiin Kiinaan.

Vientiane, Laos

Päivityksenä matkasuunnitelmiin että Vietnam/Kiina akselille lähtö ei ole vielä toteutunut. Ollaan siis edelleen Vientianessa. Niinkin paljon tuli matkusteltua että käytiin muutaman tunnin ostosvisiitillä Thaimaan puolella Nong Khaissa ja samalla uusitui Laosin viisumin. Yksi syy lähdön siirtoon oli että Vietnamiin oli ennustettu kolmen päivän myrsky juuri kun sinne olisi pitänyt lähteä, uutiskuvien perusteella ennuste toteutui. Toinen oikeastaan isompi pointti oli ettei oikein ollut sellasta lähtöfiilistä päällä, rinkka on lojunut kuukauden nurkassa koskemattomana. Nyt alkaa heräilemään jo sen verran reissufiiliksiä että on jo tullut kyhättyä jonkunlainen reittivisio, Kiina on sen verran iso maa että joku pieni pläni on paikallaan. Reitin runko kulkee Vientiane-Hanoi-Shanghai-Peking- Xian -Laos. Tuohon runkoreittiin lisänä sitten sopivasti pysähdyksiä aikataulun ja fiiliksen mukaan. Reitti on tarkoitus kulkea maitse joten kilometrejä pitäisi tulla ihan kiitettävästi kuten myös junassa ja bussissa vietettyjä tunteja. Saa nähdä toteukuu tuossa visiossa muuta kuin alku ja loppupisteet... ;) Mahdollinen liikkeeelle lähtö kohti Hanoita voisi tapahtua tuossa sunnuntai/maanantai akselilla, edessä leppoisa 24h bussimatka.
Sää täällä on ollut viime aikoina vaihtelevaa. Pari päivää tuossa satoi melkein yhtäsoittoa ja nyt vimepäivinä on vuorotellut sadekuurojen ja todella painostavan auringonpaisteen välillä.

Vientiane, Laos

Laitetaan nyt joku merkintä täältä vientianesta ettei ihan unholaan jää koko blogi. Viikot on täällä leppoisassa Laosissa vierineet vauhdilla, sijaintina ollut koko ajan Vientiane. Jatkosuunnitelmakin on jo olemassa sillä Kiinan viisumit on nyt hankittuna. Täältä Vientianesta tarkoitus suunnata ensin Vietnamiin ja sieltä edelleen Kiinaan. Laosin viisumi umpeutuu 27.8 joten viimeistään silloin pitää siirtyä Vietnamin puolelle.

Malesiasta Laosiin siirryttäessä kulttuurieron näki heti lentokentällä. Kun muslimaa Malesiassa olutkulttuuri on täysin olematonta niin Vientianen lentokentällä oli ensimmäisenä vastassa iso tervetulobanderolli luonnollisesti Beer Lao logojen  koristamana. Täällä on nyt sadekausi mikä tarkoittaa että joka päivä sataa jossain vaiheessa, useimmiten myöhään illalla tai yöllä. Iltapäiväsateet ovat pääasiassi lyhyitä ryöppyjä. Ilmasto on oikeastaan nyt mukava, sade raikastaa ilmaa, huuhtoo pölyjä pois ja kaikki on vehreämpää. Lämpötila on passeli ei niin kuuma kuin mitä oli esim huhtikuussa. Reissukassan pohja on alkanut häämöttää joten eihän siinä auta muu kun painaa hommia että saa riisiä lautaselle...

Kuala Lumpur, Malesia

Tylsien Tawaun päivien jälkeen Kuala Lumpur oli todella tervetullut kohde. Tämän reilun päivän mittaisen pikavissitin aika meni kuin siivillä. Käytiin nyt katsastamassa se kaksoistornien kävelysilta. Lippujen lunastus aukesi aamulla 08:30 ja paikalla oli ihan tolkuton määrä porukkaa odottelemassa. Päivä on jaettu 15 min jaksoihin ja se huomattiin jo viime kerralla että aikaisin on oltava liikkeellä jos meinaa tiketin saada kouraansa. Helpolla se ilmaislippu ei tule, me jonotettiin 1,5 tuntia jonka jälkeen saatiin lippu myöhäiselle iltapäivälle. Kannattiko tuota "elämystä" jonottaa 1,5 tuntia? Mielestäni yksinkertaisesti ei! Vierailulla katsottiin 10 minuutin esittelyvideo joka esitteli Petronas firman toimintaa ja lyhyesti yleistä infoa kaksoistorneista jonka jälkeen 10 minuutin visiitin tuolle tornien välissäolevalle kävelysillalle. Näkymät eivät ole kummoiset koska tuo silta ei sijaitse mitenkään erityisen korkealla, no tulihan käytyä. Nyt on kamat kasassa, kohta lentokentälle ja suuntana Laos.

Tawau, Borneo (Malesia)

Sandakanista matka jatkui siis Kinabatangan joelle. Otettiin valmis paketti jonka majoitustukikohta oli Sukaun kylässä parin tunnin automatkan päässä Sandakanista. Matkalla maisemat oli varmaankin 95% palmupuuviljelmien peittämää, viidakko on saanut väistyä palmuöljyn tuotannon tieltä. Kaksi päivää Kinabatangan joella oli hieno kokemus, näki eläimiä joita on aiemmin nähnyt vain eläintarhassa. Retkiä järjestävä yritys oli mukava pikkufirma, hintaan sisältyi myös ruokailut. Ohjelmaan kuului ensimmäisen päivänä iltäpäiväveneretki ja pimeän laskeuduttua pieni kävelyretki viidakkoon. Tämän kävelyretken havainnot olivat muutama nukkuva pikkulintu, jokusia perhosia sekä pieniä hämähäkkejä ja ohi viuhahtavia lepakoita. Näin yöaikaan näitä lintuja ja perhosia pääsi näkemään todella läheltä toisin kuin päiväsaikaan. Toisena päivänä ohjelmassa oli veneretket joelle aikaisin aamulla, iltapäivällä ja myöhään illalla pimeän laskeuduttua. Näillä jokiretkillä nähtiin useita eri apinoita, moneen otteeseen myös näitä ainoastaan Borneolla eläviä nenäapinoita. Nyt olisi reissuvarustukseen kaivannut kiikareita ja hyvää kameraa.

Molemmilla iltapäiväretkillä nähtiin myös lähietäisyydeltä Pygmy elefantteja. Oli hauska seurata kun ne ruokailivat rantavedessä välillä painuen täysin sukelluksiin. Hauskin tapaus oli nuori yksilö joka olisi halunnut tulla veteen mutta ei oikein tiennyt miten päin sinne laskeutua. Usean empivän yrityksen jälkeen sekin pääsi veteen ja selvästi nautti olostaan. Joella näki myös useita lintuja joiden valtaosan nimet eivät jääneet mieleen tällaiselle asiaan vihkiytymättömälle vaikka opas niitä luettelikin.

Kolmantena aamuna oli vielä yksi aikainen aamuretki joelle jonka jälkeen matka jatkui Sempornan kaupunkiin. Kolmen tunnin bussimatka kiemurteli paljolti samanlaisissa maisemissa kuin joelle saavuttaessa, tolkuttomat palmupuuplantaasit olivat siis pääosassa. Indonesian puolella Borneota hakkuut ovat ilmeisesti tuhonneet metsää vielä enemmän kuin Malesian puolella. Onkohan 10 vuoden päästä jäljellä enään muuta kuin suojelualueet?? Semporna on pieni kaupunki ja turisteille lähinnä lähtöpiste lähisaarille tai sukellus/snorklausretkille. Olttin kaksi yötä riutan päälle rakennetusta "mökkikylässä" lyhyen venematkan päässä kaupungista. Noin 135 euron pakettihintaan kuului majoitus kahdeksi yöksi, ruokailut, retki lähisaarelle jossa itselle 2 sukellusta ja Moolle snorklausta.

Sukellusmesta oli ihan hienoa ei nyt mitään huippuerikoista kuitenkaan. Pakettiin kuului vielä sukellus resortin oman riutan kupeessa, siellä tosin ainoa mielenkiintoinen asia oli seurata kun Kiinalainen sukeltaja poukkoili kameransa kanssa minne sattuu. Riutalta suunnattiin takaisin Sempornan kaupunkiin. Sempornassa todettiin että siellä ei ole yhtään mitään nähtävää ja heti seuraavana aamuna jatkettiin Tawaun kaupunkiin. Olisi kannattanut jäädä esim sinne riutalle vielä pariksi päiväksi makoilemaan koska myös Tawau osoittautui kaupungiksi jossa ei ole oikeastaan mitään. Turistien jaloissa ei täällä ainakaan tarvitse pyöriä, länsimaalaisia ei ole juuri katukuvassa näkynyt. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan kuukauteen on ollut ajankäytön suhteen pitkästyttäviä päiviä, oltaisiin oltu valmiita jatkamaan Kuala Lumpuriin jo muutama päivä sitten. Lento täältä Tawausta on kuitenkin vasta illalla 27.7 ja lentopäivän vaihtaminen tulisi turhan kalliiksi. Juuri tämän takia pyrin matkaamaan ilman turhia ennakkovarauksia aina kun mahdollista.

Sandakan, Borneo (Malesia)

Sandakan on pikkukaupunki joka on nopeasti kahlattu läpi. Eilen käytiin katsastamassa orankien "kuntoutuskeskus" Sepilok. Sepilok käsittää suojelualueen jolla toimiva kuntoutuskeskus kuntouttaa loukkaantuneita tai orpoja Orankeja takaisin luontoon. Luonnossa jälkeläiset kulkevat emon mukana ensimmäiset 8-9 vuotta joista ensimmäiset 5 vuotta emon kantamana. Orvot Orangit ovat siis riippuvaisia ulkopuolisesta avusta. Keskuksessa sijaisäiteinä toimivat hoitajat opettavat nuorille Orangeille ensiksi kaikki itsenäiseen elämään tarvittavat taidot. Seuraavassa vaiheessa Orangit päästetään kulkemaan vapaana suojelualueelle jossa niille tarvittaessa tarjotaan ruokaa kaksi kertaa päivässä. Tätä ruokintatapahtumaa pääsee seuraamaan keskuksen yhteydessä. Aamuruokintaa klo 10 seuraamassa oli melko paljon yleisöä ja ruokailemaan saapui yksi nuori orangi sekä emo poikasensa kanssa. Lähempää näitä veikeitä ja ihmismäisiä otuksia pääsi seuraamaan kun kaksi nuorta orangia saapui hieman sivummalle ruokintapaikasta aivan kävelyreitin kupeeseen. Toisella nuorella Orangilla ei ollut kiipeilytaidot vielä ihan huipputerässä ja se muksahti välillä maahan. Iltapäiväruokintaa klo 15 oli seuraamassa huomattavasti vähemmän yleisöä. Päiväruokinnan jälkeen emo poikasineen näyttäytyi noin metrin päässä, harmi ettei valokuvat tästä tapahtumasta onnistuneet. Oranki eli Orangutan on malaj kieltä ja tarkoittaa viidakon ihmistä, luonnonvaraisena näitä elää ainoastaa Borneolla ja Sumatralla.

Tässä selvisi myös se että maailman luokan sukelluskohteille Sipadaniin on maailman luokan tunku. Sipadanille sukeltajien määrä on rajoitettu 120/päivä ja ainakin kaksi viikkoa eteenpäin oli täyttä kun tiedustelin. Täytyy siis käydä katsastamassa näkymät muissa kohteissa jotka sijaitsevat siinä ihan lähellä tätä hehkutettua Sipadania. Nämä muut kohteet ovat myös selkeästi halvempia joten budjetillekkin parempi vaihtoehto että Sipadan jää tällä erää väliin. Budjetti sallii luultavsti vain yhden sukelluspäivän Borneolla sillä varasin juuri huomiselle kahden päivän retken Kinabatangan joelle ja tähän upposi kahdelta hengeltä lähemmäs 200 euroa. Ohjelmassa veneretkiä joelle ja patikointia luonnossa, pitäisi olla hyvät saumat nähdä paikallista eläimistöä.

Kota Kinabalu, Borneo (Malesia)

Lento Kuala Lumpurista Kota Kinabaluun kesti 1,5h. Nämä Borneon lennot ovat Indonesian lentojen lisäksi sellaisia jotka varasin poikkeuksellisesti jo Suomesta käsin. Syy oli silloinen Air Asian kampanja jolloin lentoja myytiin pelkkien verojen hinnalla. Noilla hinnoilla ei takkiin olisi tullut paljoa vaikka lennot olisivat jääneet käyttämättä. Kyseisistä tarjouslennoista oli varattuna vielä elokuulle lennot Indonesian Sulawedelle mutta myöhemmin tänä keväänä Air Asia peruutti nuo lennot tyystin. Tämän seurauksena heinäkuun lopussa suunta on Laosiin.

Alkuperäisessä (erittäin hatarassa) Borneon visiossa oli tarkoitus kivuta Kaakkois-Aasian korkeimmalle vuorelle Mount Kinabalulle. Indonesiassa valloitettu tulivuori Gunung Rinjani saa nyt kuitenkin riittää tällä erää vuoriseikkailujen saralla. Mount Kinabalun kiipeäminen kuten muutkin luontoaktiviteetit täällä Borneolla on aika hintavia joten budjettimatkaajana ei niihin pysty venymään vaikka varmasti upeita kokemuksia olisivatkin. Budjetille sopivana vaihtoehtona käytiin yhdessä eläinpuistossa muuten aika on kulunut kaupunkia kierrellessä. Sää on ollut etenkin iltapäivisin melko sateista, nytkin tulee vettä ihan reipasta tahtia.
Koko reissun oikeastaan ainoa terveysvitsaus eli flunssa on taas ollut hieman kiusana. Kuola Lumpurin hotellihuoneen jatkuvasti päällä oleva keskusilmastointi vailla mitään säätömahdollisuuksia taisi olla tällä kertaa räkätaudin alkulähteenä.

Tiistaina singahdetaan täältä Kota Kinabalusta Sandakaniin jossa vierailukohteena on ainakin Orankien suojelupuisto Sepilok. Täytyy sitten paikanpäällä katsastaa että onko siellä mitään omalle budjetille sopivaa viidakkoretkeä tms tarjolla. Loppukuusta tarkoitus kurkistaa veden alaisia maisemia Sipadanilla joka pitäisi olla maailman luokan sukelluskohde.

Kuala Lumpur, Malesia

Nyt on muutamat päivät vietetty taas vaihteeksi city lomaa, ihnan mukavaa vaihtelua. Matka lentokentältä keskustan China Towniin bussi-metro yhdistelmällä kustansi kahdelta hengeltä 5 euroa, taksi olisi haukannut 20-25 euroa. Majoitus China Townin sydämessä Petaling Street:llä ihan asiallisessa hotellihuoneessa kustantaa nyt n 20 euroa. Petaling street on markkinakatu joka kuhisee väkeä aina, erityisesti iltaisin. Katu on sellaisen shoppailijan paratiisi joka ei piittaa siitä onko adidaksen logo ihan millilleen orginaalia vastaava tai että lukeeko kellossa Romex vai Rolex. Hintataso luonnollisesti huokea, tinkiä pitää toki täälläkin.
Kuala Lumpurin keskustassa on helppo poukkoilla menemään metroverkostoja käyttäen. Shoppailijoille tarjontaa on vaikka millä mitalla. Itselle tuo ominaisuus ei aiheuta mitään erityisiä riemunkiljahduksia, vaatetavaraa tuli kuitenkin jonkun verran haalittua. Saadaan jätettyä yksi laukku hotellin huostaan Borneon visiitin ajaksi eikä tarvi siis kaikkia ostoksia mukana raahata kolmea viikkoa.

Kuala Lumpurin tunnetuin maamerkki lienee Petronas Towers. Nuo kaksoistornit olivat maailman korkeimmat rakennukset vuoteen 2004 asti. Tornien välillä 170 m korkeudella on kävelysilta jolle pääsee tavallinen pulliainenkin vierailemaan. Pääsymaksua ei ole mutta pääsylippujen määrä on rajattu ja vaikka oltiin paikalla aamupäivällä oli päivän kiintiö jo täynnä. Tänään tehtiin uusi yritys mutta olisi kannattanut ensimmäisellä kerralla lukea opasteet tarkemmin: kävelysilta ei avoinna maanantaisin. No katsotaan jos tuolla ehtisi piipahtaa kolmen viikon päästä kun tullaan takaisin Kuala Lumpuriin Borneon visiitiltä. Kaksoistorneja paremmat näköalat kaupunkiin tarjoaisi Kuala Lumpur Tower, teleliikennetorni jossa kaupunkia pääsee ihailemaan näköalakerroksesta 100m kaksoistornien kävelysiltaa korkeammalta 10 euron hintaan. Jätettiin kaupungin tarkkailu yläilmoista kuitenkin tällä erää väliin. Vaikka ei tuo 10 euroa iso sijoitus olisi ollutkaan  niin sillä kuitenkin ruokailee lähemmäs kymmenen kertaa paikalliskojuista.
Huomenna taas lentokentälle ja suuntana Sabah eli Malesian osavaltio Borneon koilisnurkassa. Muistinvirkistyksenä niille itseni lisäksi jotka viettivät maantiedontunnit pulkkamäessä niin Borneo on Maailman kolmanneksi suurin saari joka kuulu 73% Indonesialle, 26 Malesialle ja loput Brunei:lle.

Gunung Rinjani, Lombok

Gunung Rinjani trek
Leppoisten Gili Air päivien jälkeen oli syytä pistää itseensä hieman koetukselle. Buukattiin kolmen päivän vaellusretki Gunung Rinjani tulivuorelle, Rinjani on Indonesian toiseksi korkein vuori. Retki kustansi kuljetuksineen Gili Airilta noin 100 euroa/ henkilö.
Hintaan kuului retkeä edeltävä yö guest housessa, ruoat + juomavesi retken aikana, leiriytymistarvikkeet eli teltta + makuupussi, opas ja kantajat.
Teksti on pitkä, lukekoon ken haluaa. Tämä on lähinnä muistioksi itseä varten.
Päivä 1, Senaru - kraaterin reuna
Aamupala jonka jälkeen kyyditys lähtöpisteeseen, lähtöpisteen korkeus 600m merenpinnasta.
Rekisteröityminen puiston toimistolla ja patikointi alkoi n 08:00. Ryhmässä oli 10 maksanutta asiakasta, 5 kantajaa ja opas. Toimistolta ikäänkuin lämmittelynä talsittiin varsinaiselle lähtöportille jossa polku sukelsi sisälle sademetsään. Polku kiemurteli ylös rinnettä välillä vähemmän, välillä enemmän jyrkkänä. Sademetsän siimeksessä ilmankosteus oli jotain ihan huikeaa luokkaa joten melko hikistä oli taivallus.

Matkalla oli taukopaikoiksi tehty jokunen katos, tauot olivat tosiaan tarpeen. Lounastauko vietettiin 1500m korkeudella 3,5 tunnin taipaleen jälkeen ja se tuli tarpeeseen sillä heppoisen aamupalan jälkeen takki oli jo todella tyhjä. Lounaspaikalla sademetsän kosteus muuttui jo ajoittain sumuksi ja tauon ajaksi oli syytä vetäistä jo pidempää vaatetta niskaan.

Lounaan jälkeen alkoi ripsiä vettä, onneksi puusto suojasi sateelta. Kun vihdoin viimein päästiin niihin korkeuksiin että sademetsä alkoi jäädä taakse niin sade onneksi lakkasi ja aurinko alkoi rakoilla pilvien raosta. Kun aurinko viimein ajoi pilvet syrjään paljastui todella upeat maisemat ja myös se kuinka korkealle oltiin jo puuskuttaen kavuttu. Jalat alkoivat olla melkoista spagetti kun saavuttiin ensimmäiselle leiripaikalle kraaterin reunalle (2640m), kello taisi olla kutakuinkin 17. Väsymys ja puolitunnottomat jalat unohtuivat nopeasti kun ihaili upeaa maisemaa kraaterin ylitse, onneksi pilvet olivat lähes täysin väistyneet tässä vaiheessa.

Kantajat pykäsivät leirin pystyyn ja alkoivat valmistaa sapuskaa. Aurinko painui mailleen ja luonnollisesti ilma viileni melkoisesti, tätä täydensi vielä yltyvä tuuli.
Kuu valaisi leiriä kun illallinen oli valmis, en muista milloin yksinkertainen kanankoipi-riisi ateria olisi maistunut näin hyvälle. Hetken aikaa seurattiin kun pilvet valtasivat kraaterin, sitten suosiolla telttaan kylmää viimaa pakoon ja nukkumaan.

Päivä 2, Kraaterin reuna - kraateri järvi - kraaterin reuna
Heräiltiin 06 aikoihin kun kantajat pykäsivät nuotion tulille, siinä kuumaa teetä hörppiessä seurattiin kun päivä alkoi valjeta. Gunung Rinjanin isossa kraaterissa sijaitseva pienempi Gunung Baru kraateri toivotti hyvät huomenet kohauttamalla pienen savupilven taivaalle.

Vaikka Indonesian visiitin aikana banana pancake-paahtoleipä-kananmuna aamiainen on tullut jo aivan liian tutuksi niin nyt se maistui loistavasti. Aamiaisen jälkeen leirin purku ja suunnaksi kraaterijärvi. Polku alas kraateriin oli paikoitelle todella jyrkkä ja hidaskulkuinen, alemmas laaksoon tultaessa kulku kuitenkin helpottui. Maisemat alas laskeuduttaessa olivat upeat.

Laskeutuminen alas kraaterijärvelle (2000m) kesti pari tuntia ja jaloissa kyllä tuntui tuon urakan jälkeen. Tauko ja pulikointi järven lähellä sijaitsevassa kuumassa lähteessä teki kyllä todella terää väsyneille jäsenille, siellä olisi mieluusti viettänyt vaikka koko loppupäivän.
Lounaan jälkeen kuitenkin täytyi jatkaa matkaa kipuamalla kohti kraaterin reunaa toiselle leiripaikalle.
Ensimmäinen tunti oli helppoa osuutta mutta sitten polku kiemurteli pääosin todella jyrkkänä ylöspäin.
Täytyy sanoa että on ne kantajat kovia äijiä. Paljain jaloin tai släpärit jalassa ja taakka harteilla ne painelivat menemään puolijuoksua nuo jyrkätkin osuudet. Täytyy olla kova kunto, todella vahvat jalat ja hyvä tasapaino että pystyy moiseen. Itseltä puuttuvat kaikki nuo ominaisuudet. Lukuisten puuskuttavien taukojen jälkeen saavutettiin kraaterin reuna. Matkalla kyllä kävi kerran jos toisenkin mielessä että kaikkeen sitä ryhtyy ja vieläpä vapaaehtoisesti.

Kraaterin reunalta vielä lyhyt helpompi osuus leiripaikalle (2700m). Osa ryhmästä oli painellut nopeampaa tahtia edeltä mutta me edettiin mielummin hitaasti ja turvallisesti kuin kiirehtien. Illallisen ja auringonlaskun jälkeen ajoissa nukkumaan sillä aikainen herätys tiedossa ja jos sää sallii Rinjanin huipun valloitus.
Päivä 3, Rinjanin huippu - SembalungLawang
Herätys juhannuspäivänä noin 02, taivas oli melkein pilvetön mutta tuuli puhalsi ikävän oloisesti. Moo jäi suosiolla nukkumaan koska kolmen tunnin taival huipulle on todella rankka. Keksejä ja teetä naamariin ja otsalamppujen sekä täydenkuun valaisemana lähdettiin kapuamaan kohti huippua. Matkalla ylöspäin kävi hyvä tuuri sillä pidettiin taukoa aitiopaikalla kun alhaalla sijaitseva Gunung Baru sylkäisi pienen purkauksen ilmoille. Koska oli pimeää niin purkautuva punainen laava erottui selvästi. Upea näky, loistava korvike juhannuskokolle!
Kohti huippua kulku muuttui koko ajan hankalammaksi ja ehkä puolimatkassa taivas vetäytyi pilveen ja alkoi ripsiä vettä. Pitäähän sitä juhannuksena vettä sataa. Ihan tarpeeksi kylmä oli ilman tuota sadettakin koska tuuli oli melko voimakas eikä juurikaan mitään tuulensuojaa matkalla ollut. Tietysti parempi vaatetus olisi auttanut tuota ongelmaa, fleece ja pitkät housut alkoivat tuntua aika heppoisilta. Loppuosuus on todella pehmeää "soraa" jossa helposti käy niin että ottaa kaksi askelta ylös ja valuu yhden alas. Viimeinen tunti oli kyllä todella pitkän tuntuinen ja tuntui että ei se huippu tule ikinä vastaan, no tulihan se lopulta. Huipun tuntumassa värjöteltiin kiven takana tuulensuojassa toivoen että pilvet edes vähän väistyisivät auringonnousun tieltä. Toive toteutui osittain ja hetkeksi pilvet väistyivätkin jolloin pinkaistiin loppumatka huipulle (3726m). Vaikkei pilvet kokonaan väistyneetkään niin näkymä oli upea. Kuvat huipulla eivät laadullisesti oikein onnistuneet koska ilmassa ja sitä myöden kameran linssissä oli sumua. Pilvet tulivat takaisin yhtä nopeasti kun väistyvätkin ja lähdettiin tuuliselta ja kylmältä huipulta alaspäin. Paluumatka oli suorastaan leikkiä menomatkaan verrattuna, nyt onnistui jo muutama kuvakin paremmin. Alaspäin tultaessa taivaskin kirkastui ja onneksi aurinko alkoi lämmittää.

Takaisin leiriin saavuttaessa aamupala naamariin hetki, lepoa ja sitten viimeiseen koetukseen eli alas kapuamiseen. 5,5 tunnin matka alas alkoi hieman yli 08. Ensimmäiset 2 tuntia oli jyrkempää osuutta sitten polku eteni loivasti upeiden niittyjen halki kohti maalia eli Sembalun Lawangin kylää. Matkalla katselin Rinjanin huippua pilvettömällä taivaalla, miksei taivas ollut samalla lailla pilvetön aamuvarhain...

Loppumatkasta jalat olivat totaalisen puhki ja jokainen askel todella tuntui luissa ja ytimissä.
Retki oli tosiaan rankka mutta oli kyllä todella upea juhannus! Seuraavana aamuna olo oli vastaava kuin perinteisen Suomalaisen juhannuksen jälkeen. Nenä punotti, jalkoja ja oikeastaan koko kroppaa kolotti ja veto oli poissa, päätä ei sentään särkenyt.

Nyt ollaan siirrytty jo takaisin Balille, Sanuriin. Kävin juuri hakemassa uuden passin konsulaatilta. Alkaa pikkuhiljaa jalatkin elpymään tuosta Rinjani koettelemuksesta. Torstaina umpeutuu Indonesian viisumi jolloin suuntana Malesian Kuala Lumpur.

Gili Air, Lombok

Tämä kymmenkunta päivää Gili Air:lla on mennyt leppoisasti ja nopeasti.
Niin mukavaa kun tämä lekottelu täällä onkin niin lähipäivinä matka jatkuu Lombokille.Tarkempaa suunnitelmaa ei vielä ole mutta muutaman päivän patikointi Mount Gunung Rinjani tulivuorelle voisi olla mielenkiintoinen kokemus.
Tämä Gili air oli loistava valinta ottaa pieni rantalomailu tähän väliin, tasoittui myös tämä "t-paita rusketuskin" hieman. Täällä viihtyisi kyllä pidempäänkin nyt kuitenkin saari on kävelty ristiinrastiin ja sukellusbudjettikin on tältä erää käytetty joten ihan hyvä aika vaihtaa maisemaa.
Sukeltaminen täällä maksoi noin 35 euroa kerta ja täällä on kyllä hyvät vedet sukeltamiseen. Isoa merenelävää ei paljon näkynyt mutta pientä ja värikästä nähtävää on senkin edestä, kilpikonniakin taisi näkyä melkein joika sukelluksella.
Taitaa olla Suomessakin se aika käsillä jolloin päivänvaloa on riittävästi tarjolla joten HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Gili Air, Lombok

Heti kärkeen täytyy täydentää aiempaa kommenttiani Indonesian paalupaikasta häsläreiden suhteen. Bali saa yksinään ottaa tuon kyseenalaisen tittelin nimiinsä, maan suosituimman turistikohteen asema tuo mukanaan nuo lieveilmiöt.
Balin jäi taakse harmaan aamusadekuuron verhoamana. Autolautan nimi oli lupaavasti MARINA SEGUNDA, Sekundan matka Lombokille kesti noin viisi tuntia. Hieman säpsäytti kun alta puolen taivalluksen jälkeen autokannella kaksi kuorma autoa rysähti kyljelleen vaikkei ollut kummoistakaan merenkäyntiä. Kuorma-autojen kuormat ovat korkeita ja painopiste näemmä välillä miten sattuu. Toinen kuorma-auto meni täysin kyljelleen ja toinen jäi makaamaan 45 asteen kulmassa bussia ja toista kuorma-auto vasten. Tämän rysäyksen jälkeen oli kyllä kannella kuhinaa ja autoja sidottiin kiinni. Loppumatka kului seuratessa kun autokuskit alkoivat talkoovoimin purkaa kyljellään olevan kuorma-auton lastia. Lastina oli erinäköisiä maalipurkkeja, muutamat olivat auenneet muksahduksessa. Mistään kuormalavoista tms täällä ei ole tietoakaan vaan lasti on pienehköissä pahvilaatikoissa jotka sitten on ladottu kyytiin.

Lasti hieman kellahti

Toisin kun Tallinnan laivoilla joilla ensimmäinen tehtävä on löytää nopeasti lähin baari, niin täällä ei ole pahitteeksi ensimmäisenä hieman silmäillä pelastusliivien ja yläkannella vievien reitien sijaintia.
En ole muuten tämän reissun aikana vieraillut yhtä "aromirikkaassa" paikassa kuin Segundan toiletti.
Matkalla viihdytystä tarjosi myös Delffiiniparven hyppynäytös. 
Lombokille saavuttua ensimmäinen havainto oli heti turismin vähäisyys Baliin verrattuna. Muutaman tunnin autokyyditys saaren luoteisosaan tarjosi vehreää ja hienoa maisemaa. Päivän päätteeksi vielä 20 minuutin matka pikkuveneellä ja vihdoin perillä Gili Air saarella illan jo pimetessä.
Gili saaret elikkäs Air, Meno, ja Trawangan ovat kolmen saaren rypäs lähellä Lombokia. Biletys saaren maineessa oleva Gili Trawangan jäi pois laskuista heti alkuunsa ja tultiin saarista pienimmälle, Gili Air:lle. Valinta ei kaduta pätkääkään, todella leppoisa saari. Saaren kävelee ympäri parissa tunnissa, vesi on turkoosin sinistä ja todella kirkasta. Saarella ei ole (onneksi) muita kulkupelejä kuin hevoskärryt, polkupyörä ja jalkapatikka.

 
Tärkeimpinä aktiviteetteina on ollut lököily esim riipumatossa, pikkusaaren tutkiskelu kävellemällä ristiin rastiin, uiminen ja sukeltaminen kirkkaassa vedessä sekä hyvästä ruoasta nauttiminen.
Meren läheisyyss kannattaa hyödyntää, kalaa tarjotaan monessa muodossa.
Tähän astisten kolmen sukelluksen perusteella voi näkymät todeta hienoiksi ,vaikkakin koralli on paikoin vaurioitunut kiitos takavuosien dynamiitti-, ja syanidikalastuksen. Nämä kirkkaat vedet tarjoavat paljon kaikkea pientä jä todella värikästä nähtävää. Täällä ei tarvitse myöskään väistellä toisia sukeltajia toisin kun esim Thaimaan sukellussaiteilla toisinaan.
Jos vielä ennnen tänne tuloa oli visio jatkaa Lombokista itään Komodon suuntaan niin nämä lokoisat päivät täällä ovat kuopanneet tuon vison pysyvästi. Tämä on niitä paikkoja jonne on todella helppo jumittua...
Balille täytyy palata "pakon edessä" loppukuusta noutamaan uusi passi ja 1.7 on lento Malesian Kuala Lumpuriin.

Odottaako tämä riipumatto kenties juuri sinua...?

 

Badangbai, Bali

Singahdettiin tänään pikkukylä Padangbaihin Balin itärannikolle. Tämä pikkukylä on oikeastaan portti Lombokille. Täältä lähtee niin kalliita pikavenekyydityksiä kuin hitaampia ja halvempia autolauttoja. Padangbai ei tarjonnut mitään syitä viettää aikaa täällä pidempään, joten huomenna matka jatkuu heti aamulla (luonnollisesti hitaammalla ja halvemmalla) lautta-bussi yhdistelmällä Lombokille ja siellä pienille Gili-saarille. Padangbain ranta on roskainen, pieni ja veneiden täyttämä. Vesi näyttää kyllä kirkkaalta ja muutama sukellusfirmakin löytyy. Sukellustarjontaan täytyy tutustua seuraavissa kohteissa, toivotaan että Gileiltä löytyy mm riippumattoloikoiluun passeli ympäristö. Uskokoon ken haluaa mutta nyt menee Indonesian eka bisse. Ei mitään erityisen halpaa Aasialaisittain , melkein 1.5 euroa pieni Bintang.

Ubud, Bali

Nyt on sukkuloitu saarta neljä päivää skooterilla sellaisten 150-200km päiväretkien muodossa. Balilta löytyy kyllä monenlaista maisemaa. Etelästä löytää hiekkarantaa ja saaren pohjoista osaa hallitsevat vuoret. Siihen välille jää sitten vehreää mm riisipeltojen värittämää maisemaa.
Ensimmäinen mopoilupäivä vei tulivuori Gunung Baturin maisemiin, Indonesiassa on 129 aktiivista tulivuorta. Sää muuttui vuorta kohti kivuttaessa pilviseksi joten näkymät eivät olleet ihan parhaat mahdolliset. Ilma muuttui luonnollisesti viileämmäksi ylhäällä ja siihen ajoittaista tihkusadetta sekaan niin siinä vaiheessa shortsit ja t-paita alkoivat tuntua heppoiselta varustukselta. Maisemapaikalla oli tolkuton määrä häslääjiä paikalla. Hedelmiä, krääsää, maalauksia, retkiä yms ...koko ajan joku jotain kauppaamassa. Näiden häslääjien suhteen Indonesia menee jo tällä kokemuksella paalupaikalle.

Saatin parit kuvat räpsittyä niin siirryttiin kahvilan terassille maisemia ihailemaan, siellä sai sentään olla rauhassa.Alhaalla järvellä otettiin ylihinnoiteltu veneretki järvelle ja paikalliselle hautausmaalle.
Hautausmaa oli pieni ja överisti ylimainostettu mutta kokemus sinäänsä.Vainajat on aseteltu makaamaan maahan puisten kehikoiden sisälle sharongin tms kankaiden peittämänä, kasvot paljaina. Kehikoissa ja niiden ympärillä on myös jotain vainajan pikkuirtainta toisinsanoen epämääräistä roinaa. Vanhempien kehikoiden sisältö oli lähinnä luurankoa muistuttavalla asteella, tuoreimman kehikon vainajasta erotti mm kasvot selvästi. Hautojen ympärillä juoksenteli myös lukuisia rottia, joten ei tuossa ympäristössä kovin pitkään tullut viihdyttyä.
Balin tieverkosto on hyväkuntoinen ja pääasiassa asfalttipäällysteinen. Päätiet ovat ajoittain raskaasti liikennöityjä ja pakokaasun katkuisia. Pohjoista kohti vievät päätiettiet ovat käytännössä koko ajan ylämäkeä.Niitä mäkiä kun turistibussit ja muu raskas liikenne puskee menemään minkä kerkeävät niin mustaa tuuppaa pakoputkista. Pienemmät mutkatiet ovat useimmin mopoiluun mukavampi vaihtoehto vaikkakin ne ovat välillä sekavia ja heikosti viitoitettuja. Välillä pikkutietkin ovat vähemmän mukavia ja raskaasti liikennöityjä. Kerran oli "pakko" vaihtaa totaalisesti suuntaa kun sorakuormin varustettuja lava-autoja alkoi tulla vastaan yhtenään ja pakokaasunkatku oli melkoinen.
Pohjoisen vuorilla ilmasto on hyvinkin Suomimainen, viileä ja usein sateinen. Toisaalta viileä ja raikas ilmasto ei ole vaihteeksi yhtään hullumpi sekään. Sade sotki toista pohjois-Balin visiittiä ja aikaa kului sateensuojassa turhankin pitkään. Pohjoisen maisemat ovat hienoja ja itse sukkuloin mielummin niissä maisemissa kuin etelän vilkkaammassa turistivilinässä.

Mieluisammat bech kohteet itselle löytyvät Indonesian muista osista Balin ulkopuolelta. Nyt kun Indonesiaan on tullut perehdyttyä opaskirjan muodossa niin nähtävää riittäisi useiksi kuukausiksi niin laaja ja monimuotoinen maa tämä on.Bali on ollut kaikinpuolin mielenkiintoinen saari. Pitkänä miinuksena erityisesti nähtävyyksien ja turistipaikkojen lukuisat kauppiaat ja häslärit.
Näissä paikoissa yritetään jatkuvasti kiskoa ylimääräistä hintaa. Mentiin syömään pikku ruokakojuun nähtävyytenä suositun temppelin lähellä ja kysyin hintatasoa selvittääkseni paistetun riisin hinnan. Hinnassa (15000) oli mukana turistilisää mutta ajattelin että olkoon, ruokailun jälkeen yrittivät kiskoa kuitenkin 20 000. Lisäksi Moon ruoka (20000) ja vesipullo (5000) joiden hintaa siis ei kysytty etukäteen olivat rankasti ylihinnoiteltuja, noin tuplasti mitä aiemmin on maksettu pikku ruokakojuissa. Paistetusta riisistä maksoin sen 15000 mitä oli etukäteen sovittu mutta muista en jaksanut alkaa neuvottelemaan ja huonohan se on jälkikäteen. Tässä opin sen että näissä nähtävyys paikoissa yritetään kusettaa usein rankasti joten tarkkana pitää olla.
Turistinähtävyyksien ulkopuolella esim pikkuteiden kioskeissa tai kylien ruokakojuissa ongelmia ei ole ollut muuta kuin ajoittain kielitaidon suhteen. Käsimerkkien avustuksella homma on viimeistään toiminut hymyssä suin eikä ole ollut mitään ongelmia hintojen suhteen. Toinen rasittava asia täällä on ostoksien teko. Itselle se asia on rasittavaa touhua muutenkin ja täällä kun pitää tingata, tingata ja tingata. AAAAARGH !!
Tämä kulunut viikko pelkästään Ubudissa ilman mopon vuokraamista olisi ollut liian pitkä aika, nyt päivät kuluivat nopeasti kun maisema vaihtui mopon satulassa. Ubud jää huomenna taakse, suuntana Balin itärannikko josta matka sitten jatkuu vesiteitse Lombokin saarelle.
Jos paluu pohjolaan tapahtuu alkuperäisen aikataulun mukaisesti niin puolimatkan rajapyykki on juuri ohitettu. Huh huh tulihan tekstiä....

Ubud, Bali

Lento Bangkokista Balin Denpasariin kesti 4 tuntia. Maahantulorituaalit sijuivat kiitettävän nopeasti. Viisumin voi hankkia etukäteen tai kuten me vasta lentokentältä maahan saapumisen yhteydessä. Kuukauden viisumi kustantaa 25 USD. Bali on yksi Indonesian 17 000:sta saaresta, suosittu turistikohteena monipuolisuutensa ja helpon saavutettavuuden ansiosta. Saaren "suosituin" ja ruuhkaisin ranta on Kuta jossa turistien vilinää riittää samaan tapaan kuten esim Thaimaan Phuketissa. Kutan vilske ei kiinnostanut sen pidempään joten päätös jatkaa matkaa heti seuraavana aamuna syntyi nopeasti. Kutan alueella kaupustelijat olivat välillä todella yliaktiivisia, jos askel hiljeni tai katse suuntautui myyntikojun suuntaan niin heti jotain tyrkyttämässä. Yleisimpinä: Mister taxi! Mister, T-shirt, very cheap price for you! Mister, transport?
Huippusesonki Balilla on heinä-elokuussa ja on erityisesti Australialaisten suosiossa. Kutan hiekkaranta on ihan hieno ja tarjoaa hyvät puitteet surffaukseen. Aallot voivat olla aloittelijalle liiankin kovia ja virtaukset vaarallisia.Kutalta matka jatkui Ubudin pikkukaupunkiin sisämaahan.

Vaikkakin Ubud on myös turistien suosiossa niin nyt puitteet olivat jo sellaiset että ei tarvinnut heti ensiimäisenä alkaa suunnittelemaan matkaa eteenpäin. Täällä ei ole diskoja, aamuyöhön auki olevia baareja tai muita menomestoja joten bilekansa ja rantaelämää hakevat pysyvät Kutalla ja muilla beach alueilla. Ubudissaon myynnissä paljon jos monenlaisia puuveistoksia, maalauksia yms koriste-esineitä. Täällä Ubudissa yliaktiivisia ovat enimmäkseen taksikuskit, kadunvarsien pikku kauppoihin voi jopa astua sisälle ilman että puoliväkisin yritetään myydä jotain. Markkinoilla tätä tyrkyttämistä tapahtuu enemmän, ne kojut tulee ohitettua kyllä vauhdilla.
Koska Bali ei ole mikään iso saari niin todennäkäköisesti tämä Ubud tulee pysymään tukikohtana saaren tutkailuun moporetkien muodossa. Nyt pari päivää on tullut liikuttua kävellen, huomenna kulkupeliksi vaihtuu skootteri.
Sen verran jatkoakin on tullut kehiteltyä että sitten kun Bali on koluttu niin matka jatkunee itään läheiselle Lombokin  saarelle.

Bangkok, Thaimaa

Bangkokissa on arkielämä palannut taas raiteilleen. Punapaitojen mellakoista muistuttaa muutamat tulipalojen vaurioittamat rakennukset keskustassa. Virkavaltaa näkyy myös katukuvassa normaalia enemmän. Olen tässä seuraillut viimeaikoina  tarkemnmin passin kuntoa koska passin tietosivu on alkanut repeämään uhkaavasti irti. Tämä on tyypillinen ongelma tietyn ikäisissä 10v passeissa hieman ahkerammassa käytössä. Kambodazan reissun aikana repeämä eteni lisää ja nyt kun oli Suomen suurlähetystö hyvin hollilla niin kävin tilaamassa uuden passin. Passin sai veloituksetta koska kyse on valmistusvirheestä passissa. Uuden passin pitäisi olla odottamassa loppukuusta Indonesian Balilla joten kaksi rajatarkastusta pitäisi tämän nykyisen passin vielä palvella.

Huomenna suuntana siis Bali, nyt siis ensimmäistä kertaa päiväntasaajan eteläpuolelle. Indonesian visiitin kesto on kuukausi ja vielä ei ole sen kummempia suunnitelmia tehtynä. Sen verran täytyy tänään asiaan paneutua että tietää ainakin mihin suunnata lentokentältä.
Euroopan talousvaikeudet näkyy ikävällä tavalla reissaajan kukkarossa. Euron jyrkkä alamäki tarkoittaa että nyt kaikki on melkeinpä 20% kalliimpaa mitä alkuvuonna. 

Siem Reap, Kambodza

Matka Phnom Penhistä Siem Reapiin sujui jo totutusti paikallisten karaokevideoiden ja epämääräisten teatteriesitysten säestyksellä tv-ruudulta. Matka kesti 6,5 h ja loppumatkasta bussi vaati hieman remonttiakin. Kuski ja apupoika puuhastelivat puoli tuntia moottorin hihnojen kimpussa ja lopulta matka jatkui ilman ilmastointia ja laturia. Onneksi matkaa ei ollut paljoa jäljellä sillä oli todella kuuma päivä.
Kambodzan liikennekulttuuri on länsimaalaisen silmin paikoitellen aika villiä, lähinnä täyteen ahdettujen pakettiautojen ansiosta.

Vieläkö mahtuisi kyytiin?

Eilen tuli koluttua Kambodzan turistimagneetti nähtävyyttä, Angkoria. Tunnetuin Angkorin raunioista on Angkor Wat (rak 1100 alussa). Tuonne Angkor Watin suuntaan tuli startattua 05 aamulla pällistelemään auringon nousua. Angkor Watin tornit auringonnousun kajastuksessa jäi tällä erää näkemättä, koska pilvilauma valloitti aamutaivaan. Väkeä tuota auringonnousua katsomaan saapui melkoisesti mutta väenpaljous hajosi laajoille Angkorin alueille päivän valjettua. Matalasesonkina matkaamisessa on omat hyvät puolensa, voin kuvitella turistilaumoja täällä matkailusesongin huipun aikaan.

Kuvassa Bayon temppeli (rak 1200 lopussa)

Angkorin alueelle päivän tiketti maksaa 20 USD, 3 päivän 40 USD. Päivän tiketti riitti mainiosti kiertämään suosituimmat ja parhaimmassa kunnossa olevat kohteet alueella. Aamulla alkanut pilvisyys olisi saanut jatkua minun puolestani iltapäivälläkin niin olisi säästynyt pari litraa hikeä. Angkor oli todella upea kokemus ja ei voinut kuin ihmetellä kaikkia niitä upeita yksityiskohtia mitä rakennusmateriaalina käytettyyn kiveen oli hakattu. Angkorin alue on todella laaja ja käsittää monia raunioita joista osa pelkkiä romahtaneita kivikasoja ja osa restaurointien ansiosta upeassa kunnossa olevia.

Tehtiin myös veneretki Tonle Sap järvelle. Järvi on ikäänkuin iso Mekong joen vesivarasto jonka pinta-ala kasvaa sadekaudella 2700:sta 16000 neliökilometriin. Veneretki itsessään oli ylihintainen ja huono. Vesi on nyt todella matalalla ja lähinnä se oli sellaista toisten turistiveneiden väistelyä kapeassa kurarännissä matkalla järvelle. Järvellä on useampia kalastajien kelluvia kyliä joista vierailtiin yhdessä, luonnollisesti vierailu tehtiin johonkin rihkamakauppa/ravintolaan. Järvi itsessään voisi olla kiinnostava kohde lintuineen kunhan retkeä ei aloita Siem Reapin läheltä tursitisatamasta ja parempi ajankohta olisi varman heti sadekauden jälkeen

Kambodza on ollut kaikinpuolin ihan mukava maa vierailla. Tähänastisista maista tosin Kambodza on ollut roskaisin Siem Reapia lukuunottamatta. Teiden varsilla on roskaa paikoitellen aika runsaasti ja ihmetystä herätti että jopa pääkaupunki Phnom Penhin keskustassa roskia kasattiin taloista katujen varsiin epämääräisiin kasoihin. Kai se vähentää paikallisen L&T:n hommaa kun rotat yms jyrsii ensin omansa pois. Jonkunnäköisten roska-astoiden yleistyminen ei olisi pahitteksi.
Ihmiset ovat täälläkin todella ystävällisiä. Lapset ovat innokkaita viljelemään oppimiaan englanninkielisiä fraaseja.Where are you from? How old are you? What is your job, my job is student?
Ruoka on tietysti samantyyppistä kuin naapurimaissakin mutta muistuttaa ehkä enemmän Vietnamilaista keittiötä. Tulista ruokaa ei tunnu saavan edes pyytämällä, tästä ei ole pelkoa Thaimaassa tai Laosissa.

Tämä Sieam Riep on olemukseltaan rantakohde Sihanoukville ohella turistisoitunein. Löytyy jos jonkunnäköistä kahvilaa, ravintolaa, matkamuistomyymälää, porvarihotellia, ökyravintolaa yms.
Itse kaupunki ei siis ainakaan minulle tarjoa mitään erikoista ja nyt tutkailenkin reittiä jonkun mahdolliksen stopin kautta Bangkokiin. Valtaosa turisteista tulee tänne Angkorin takia.
Kambodza vetää myös puoleensa kaikennäköisiä wannabe ramboja koska täällä pääsee ammuskelemaan korvausta vastaan erinäköisillä asearsenaaleilla. Epävirallisemmilla "ampuradadoilla" voi ampua vaikka lehmän singolla tai muulla raskaalla aseella kun lyö riittävästi dollareita tiskiin, tosin jos se on loman kohokohta niin kannattaa samantien varata aika myös psykiatrin vastaanotolle....

Sihanoukville, Kambodza

Sihanoukvillen rantakaupunki ei talla eraa erityisemin vakuuttanut. Rannat eivat olleet mitaan erikoisia, ehka jos juuri olisi vasta alottanut reissun niin rannallla olisi voinut viihtyakkin. Nain matasesongin aikaan taalla saa kulkea ilman vaen tungosta joka on melestani pelkastaan hyva asia. Nyt ei tule kuitenkaan mieleen mitaan hyvaa syyta viettaa taalla aikaa pidempaan joten bussilippu on jo ostettuna huomiseksi takaisin Phnom Penhiin. Phnom Penhissa tarkoitus tehda vain lyhyt mahdollisesti yhden yon stoppi. Sielta matka jatkunee kohti Siem Reapia ja Angkorin raunioita. Onneksi alkaa rauha palailemaan Bangkokiin silla sinne pitaa suunnistaa kesakuun alussa, sielta no lento Indonesiaan.

Kampot, Kambodza

Kampotin pikkukaupunki oli ihan mukava tuttavuus Phnom Pehnin halinan jalkeen. Muutama paiva menikin rennosti riippumatossa kirjaa lukiessa tai kaupungin katuja kavellessa. Keskipaivalla ei paljon kylla kavely maistu sen verran kuumaa on. Tanaan tuli suhailtua lahialuetta mopon voimin ja nyt tuntuu silta etta tama kulmakunta alkaa olemaan nahty ja matka voi jatkua Sihanoukvillen suuntaan. Nyt kun meri on taas lahella niin todella edullisesti loytyy merenelavia lautaselle. Nyt on tullutkin popsittua taas urakalla rapuja, kalaa, katkarapuja, simpukoita, mustekalaa...  Osuttiin todella mukavaan pieneen perhevetoiseen guest houseen. Huone tuulettimella 5 USD ja pieni ravinteli tarjoaa hyvia ruokia, isantavaki perehdytti myos paikallisten juomien maailmaan jonkun sortin riisiviinilitkun muodossa. Maaliskuussa tuli jo vierailtua tuossa parinkymmenen kilometrin paassa Phu Quocin saarella Vietnamin puolella. Nyt koukkaisu siis Kambodzan rantakohde Sihanoukvilleen ja sitten suunta takaisin pohjoisempaan Kambodzaan.

Phnom Penh, Kambodza

Siirtymisessä Vientianesta Phnom Penhiin tuli bussimatkailu hyvin tutuksi. Ensin 10h yöbussissa Vientianesta Pakseen ja seuraavana päivänä 14 h Paksesta Phnom Penhiin. Kambodzan viisumin saa rajalta hintaan 23 USD ja siihen parille leimasimen heiluttajille 2 USD päälle. Jenkkidollari on yleisesti käytössä maksuvälineen paikallisen Rielin rinnalla. Pankkiautomaateistakin saa nostettua suoraan myös dollareita. Paikallisia seteleitä kertyy taskuun vaihtorahoina, 1 USD on 4000 Rieliä. Kambodzan pääkaupunki Phnom Penhistä tuli ensimmäisenä mieleen Vietnamin HCMC eli Saigon, lähinnä varmaan liikenteen ansiosta. Liikenne on samanlaista hässäkkää kun Saigonissa, täällä ehkä hieman lievemmin torvien säestämää.
Kambodzalla on takanaan erittäin verinen historia vuosikymmenien sisällissotien merkeissä. 1975 kommunistiset punakhmerit kaappasivat vallan ja alkoin pääministeri Pol Potin kausi. Pol Pot lakkautti kaupungit, kielsi uskonnot, kaikkien omaisuudesta tuli yhteistä. Erityisesti varakkaat ja sivistyneimmät ihmiset teloitettiin. 2,5 miljoonan ihmisen asuttama Phnom Pehn tyhjennettiin lähes autioksi kun ihmiset ajettiin maaseudulle tai teloitettiin. Arvio pelkästään Pol Potin toimien uhriluvusta vaihtelee 1,3 - 1,7 miljoonan välillä. Pol Potin toimet + sisällissota pudotti maan väkiluvun 8 miljoonasta alle kuuteen miljoonaan vuoteen 1979 mennessä. Kambodzaan solmittiin rauha vasta 90 luvulla jolloin hallinto palautettiin virallisesti takaisin monarkiaksi.
Nämä Pol Potin lukuisat teloituspaikat tunnetaan nimellä Killing Fields joista tunnetuin on Choeung Ek. Vierailtiin tuolla ko paikassa ja kyllä se pisti ajattelemaan ihmisen julmuutta. Paikalle on pystytetty "torni" monumentti johon on kasattu yli 5000 uhrien pääkalloa. Aluksi teloutukset tapahtuivat ampumalla mutta ammuksien säästämiseksi teloitusvälineeksi kelpasi melkein mikä vaan kättä pidempi. Välineinä käytettiin hakkuja, lapioita, vasaroita... Pienet lapset ja vauvat hakattiin kuoliaaksi puun runkoa vasten, todella raakaa touhua!

Phnom Penhin vilinä ja vilske saa tällä erää riittää ja matka jatkuu huomenna sunnuntaina eteläiseen Kambodzaan pikkukaupunkiin nimeltä Kampot.

Vientiane, Laos

Jokseenkin käsittämätöntä vauhtia on aika vierinyt. Sijaintina pysynyt edelleen Vientiane mutta nyt on taas reppu pitkästä aikaa pakattuna ja Vientiane jää tänään taakse. Ensi yö kuluu bussissa matkalla Pakseen etelä-Laosiin. Pakseen ei ole tarkoitus tällä kertaa jäädä viettämään vaan jatkaa matkaa Kambodzaan, pääkaupunki Phnom Penhiin.

Vientiane, Laos

Hieman vähemmälle jäänyt blogin päivittäminen viime aikoina koska sijaintikaan ei ole muuttunut. Thaimaan puolelle tuli tehtyä muutaman tunnin visiitti että sai Laosin viisumin uusittua. Reissun kolmas uusivuosikin tuli juhlittua Laosin tyyliin. Uudenvuoden juhlinta täällä on railakasta ja kestää useita päiviä, tapana on myös pukeutua värikkäisiin paitoihin. Vaikka vettä ei taivaalta tullutkaan niin kuivana pysyminen on haasteellinen tehtävä. Ihmisillä on mm asuntojensa edustalla tukikohtia joista heitellään kuupalla saavista tai suoraan letkulla vettä ohikulkijoiden niskaan. Erityisesti nuoriso pakkautuu pick uppien lavoille kaupunkia kiertelemään ottamaan osaa vesisotaan. Auton lavalla on saaveissa vettä että pääsee tekemään vastaiskuja. Eipä ole ennen tullut vastaan tilannetta että keskellä pääkaupunkia mopolla ajaessa pysäytetään, kaadetaan vettä niskaan, naamaa värjätään talkilla, tarjotaan tulaus paikallista lao lao viinaa ja tietysti toivotellaan hyvää ja onnekasta vuotta. On juhlalla uskonnollinenkin tarkoituksensa ei se ihan pelkkää vesisotaa ja oluen kittaamista ole. Ihmiset tungeksivat temppeleihin valelemaan ja roiskimaan vettä buddha patsaiden päälle. Veden seassa on kukkien terälehtiä "yms mausteita" jotta vesi tuoksuu hyvältä. Tämä buddhapatsaiden pesurituaali tapahtuu vain kerran vuodessa, paikallisena uutenavuotena. Ihmiset uskovat että pesurituaalin suoritus useissa eri temppeleissä tuo hyvää onnea tulevaan vuoteen. Myös kodeissa olevat buddhat pestään perheen voimin.

Vaikka Laos on köyhä maa niin vieraanvaraisuus ja ihmisten ystävällisyys on huipussaan. Oluen ystäville Beer Lao tulee helposti tutuksi, sitä tarjoillaan vieraille auliisti. Vaikka Vientiane kehittyy kovaa vauhtia täällä ruoka yms ostokset tehdään paljolti toreilla, supermarketteja ei ole. Suomalaisen Siwan kokoisia M-Point kauppoja löytyy muutama Vientianesta. Bongasin muuten kyseisessä M-Pointissa Vaasan hapankorppuja ja näkkileipää... Ihmisillä on kotiensa yhteydessä monesti pieni kauppa, joissain myydään vain muutamaa artikkelia, toisissa useampia. Toki toritkin kehittyvät ja osa on siirtynyt modernisti usemman kerroksen "ostoskeskukseen". Nämä muistuttavat esim Tallinan nykyisiä rihkamatoreja. Myynnissä on tekstiilejä yms rompetta ei kuitenkaan elintarvikkeita.
Wikipedia tarjoaa ihan hyvän tietopaketin Laosista jos jotakuta sellainen kiinostaa.

Sää täällä on jo hieman alkanut muuttua lähestyvän sadekauden suuntaan, öisin on tullut sateita melkoisen miehekkään ukkosen säestämänä. Päivisin on ollut kuivaa ja lämpötilat huitelee 30-33 asteen nurkilla.
Pläni reissun etenemisen suhteen on että siinä toukukuun puolivälin nurkilla kun Laosin viisumi menee umpeen niin matka jatkuu jonkunnäköisen mutkan kautta Indonesiaan.

Lisäys 0,5h myöhemmin:
Päivisin ON OLLUT sateetonta, juuri alkoi sataa aika reippaasti

Vientiane, Laos

Vuoden kuumin aika on käsillä ja keskipäivällä ei liiemmälti tee mieli liikkua muuta kun mopolla. Tämä kausi on ollut poikkeuksellisen sateeton ja monissa joissa vesi on todella alhaalla. Samaa ongelmaa on Pohjois-Thaimaassa ja Kampotsassa. Viime vkl pienellä maaseutukierroksella näkyin monissa kylissä juhlia jossa lähetetään pieniä raketteja taivaalle tanssin säestyksellä toivoen ylemmiltä voimilta sadetta. Pii Mai Lao = Lao new year juhla on 13-16.4 ja se on isoin paikallinen juhla vuodessa. Silloin saa todennäköisesti vettä niskaansa mutta vesi ei suinkaan sadepilvistä.No tuosta juhlasta fiilistelyt sitten kun se on takana päin. Tässä on tullut ihmeteltyä paikallista elämää Vientianessa ja sen lähialueilla. Noin 25km kun ajaa keskustasta ulospäin niin näkymät muuttuvat kaupunkimaisemasta maaseuduksi. Pieniä kyliä ja riisipeltoja puhveleineen. Nyt valtaosa riisipelloista on rutikuivana odottaen tulevan sadekauden alkua. Joinakin aamuina kannatta herätyskellon voimalla herätä aikaisin seuraamaan paikallisten aamurituaaleja. Aikaisin aamulla näkee mm kuinka munkit kulkevat letkana keräten ruoka-, yms lahjoituksia.

Tässä päivät siis kuluvat leppoisaan tahtiin paikalliskulttuuria opiskellessa ja tulevia reissuvisioita kasatessa. Nyt suunnitelmat on kutakuinkin sellaiset että Laosista joskus Toukokuun puolivälin nurkilla Kampotsan kautta Bangkokiin josta 2.6 lento Balille Indonesiaan. Heinäkuussa ohjelmassa Malesiaa ja eritoten Borneota. Koska Air Asia operoi suht halvalla Kuala Lumpurista esim Pekingiin niin Kiinan visiitti elokuussa on nyt pohdinnassa.