Leppoisten Gili Air päivien jälkeen oli syytä pistää itseensä hieman koetukselle. Buukattiin kolmen päivän vaellusretki Gunung Rinjani tulivuorelle, Rinjani on Indonesian toiseksi korkein vuori. Retki kustansi kuljetuksineen Gili Airilta noin 100 euroa/ henkilö.
Hintaan kuului retkeä edeltävä yö guest housessa, ruoat + juomavesi retken aikana, leiriytymistarvikkeet eli teltta + makuupussi, opas ja kantajat.
Teksti on pitkä, lukekoon ken haluaa. Tämä on lähinnä muistioksi itseä varten.
Päivä 1, Senaru - kraaterin reuna
Aamupala jonka jälkeen kyyditys lähtöpisteeseen, lähtöpisteen korkeus 600m merenpinnasta.
Rekisteröityminen puiston toimistolla ja patikointi alkoi n 08:00. Ryhmässä oli 10 maksanutta asiakasta, 5 kantajaa ja opas. Toimistolta ikäänkuin lämmittelynä talsittiin varsinaiselle lähtöportille jossa polku sukelsi sisälle sademetsään. Polku kiemurteli ylös rinnettä välillä vähemmän, välillä enemmän jyrkkänä. Sademetsän siimeksessä ilmankosteus oli jotain ihan huikeaa luokkaa joten melko hikistä oli taivallus.
Matkalla oli taukopaikoiksi tehty jokunen katos, tauot olivat tosiaan tarpeen. Lounastauko vietettiin 1500m korkeudella 3,5 tunnin taipaleen jälkeen ja se tuli tarpeeseen sillä heppoisen aamupalan jälkeen takki oli jo todella tyhjä. Lounaspaikalla sademetsän kosteus muuttui jo ajoittain sumuksi ja tauon ajaksi oli syytä vetäistä jo pidempää vaatetta niskaan.
Lounaan jälkeen alkoi ripsiä vettä, onneksi puusto suojasi sateelta. Kun vihdoin viimein päästiin niihin korkeuksiin että sademetsä alkoi jäädä taakse niin sade onneksi lakkasi ja aurinko alkoi rakoilla pilvien raosta. Kun aurinko viimein ajoi pilvet syrjään paljastui todella upeat maisemat ja myös se kuinka korkealle oltiin jo puuskuttaen kavuttu. Jalat alkoivat olla melkoista spagetti kun saavuttiin ensimmäiselle leiripaikalle kraaterin reunalle (2640m), kello taisi olla kutakuinkin 17. Väsymys ja puolitunnottomat jalat unohtuivat nopeasti kun ihaili upeaa maisemaa kraaterin ylitse, onneksi pilvet olivat lähes täysin väistyneet tässä vaiheessa.
Kantajat pykäsivät leirin pystyyn ja alkoivat valmistaa sapuskaa. Aurinko painui mailleen ja luonnollisesti ilma viileni melkoisesti, tätä täydensi vielä yltyvä tuuli.
Kuu valaisi leiriä kun illallinen oli valmis, en muista milloin yksinkertainen kanankoipi-riisi ateria olisi maistunut näin hyvälle. Hetken aikaa seurattiin kun pilvet valtasivat kraaterin, sitten suosiolla telttaan kylmää viimaa pakoon ja nukkumaan.
Päivä 2, Kraaterin reuna - kraateri järvi - kraaterin reuna
Heräiltiin 06 aikoihin kun kantajat pykäsivät nuotion tulille, siinä kuumaa teetä hörppiessä seurattiin kun päivä alkoi valjeta. Gunung Rinjanin isossa kraaterissa sijaitseva pienempi Gunung Baru kraateri toivotti hyvät huomenet kohauttamalla pienen savupilven taivaalle.
Vaikka Indonesian visiitin aikana banana pancake-paahtoleipä-kananmuna aamiainen on tullut jo aivan liian tutuksi niin nyt se maistui loistavasti. Aamiaisen jälkeen leirin purku ja suunnaksi kraaterijärvi. Polku alas kraateriin oli paikoitelle todella jyrkkä ja hidaskulkuinen, alemmas laaksoon tultaessa kulku kuitenkin helpottui. Maisemat alas laskeuduttaessa olivat upeat.
Laskeutuminen alas kraaterijärvelle (2000m) kesti pari tuntia ja jaloissa kyllä tuntui tuon urakan jälkeen. Tauko ja pulikointi järven lähellä sijaitsevassa kuumassa lähteessä teki kyllä todella terää väsyneille jäsenille, siellä olisi mieluusti viettänyt vaikka koko loppupäivän.
Lounaan jälkeen kuitenkin täytyi jatkaa matkaa kipuamalla kohti kraaterin reunaa toiselle leiripaikalle.
Ensimmäinen tunti oli helppoa osuutta mutta sitten polku kiemurteli pääosin todella jyrkkänä ylöspäin.
Täytyy sanoa että on ne kantajat kovia äijiä. Paljain jaloin tai släpärit jalassa ja taakka harteilla ne painelivat menemään puolijuoksua nuo jyrkätkin osuudet. Täytyy olla kova kunto, todella vahvat jalat ja hyvä tasapaino että pystyy moiseen. Itseltä puuttuvat kaikki nuo ominaisuudet. Lukuisten puuskuttavien taukojen jälkeen saavutettiin kraaterin reuna. Matkalla kyllä kävi kerran jos toisenkin mielessä että kaikkeen sitä ryhtyy ja vieläpä vapaaehtoisesti.
Kraaterin reunalta vielä lyhyt helpompi osuus leiripaikalle (2700m). Osa ryhmästä oli painellut nopeampaa tahtia edeltä mutta me edettiin mielummin hitaasti ja turvallisesti kuin kiirehtien. Illallisen ja auringonlaskun jälkeen ajoissa nukkumaan sillä aikainen herätys tiedossa ja jos sää sallii Rinjanin huipun valloitus.
Päivä 3, Rinjanin huippu - SembalungLawang
Herätys juhannuspäivänä noin 02, taivas oli melkein pilvetön mutta tuuli puhalsi ikävän oloisesti. Moo jäi suosiolla nukkumaan koska kolmen tunnin taival huipulle on todella rankka. Keksejä ja teetä naamariin ja otsalamppujen sekä täydenkuun valaisemana lähdettiin kapuamaan kohti huippua. Matkalla ylöspäin kävi hyvä tuuri sillä pidettiin taukoa aitiopaikalla kun alhaalla sijaitseva Gunung Baru sylkäisi pienen purkauksen ilmoille. Koska oli pimeää niin purkautuva punainen laava erottui selvästi. Upea näky, loistava korvike juhannuskokolle!
Kohti huippua kulku muuttui koko ajan hankalammaksi ja ehkä puolimatkassa taivas vetäytyi pilveen ja alkoi ripsiä vettä. Pitäähän sitä juhannuksena vettä sataa. Ihan tarpeeksi kylmä oli ilman tuota sadettakin koska tuuli oli melko voimakas eikä juurikaan mitään tuulensuojaa matkalla ollut. Tietysti parempi vaatetus olisi auttanut tuota ongelmaa, fleece ja pitkät housut alkoivat tuntua aika heppoisilta. Loppuosuus on todella pehmeää "soraa" jossa helposti käy niin että ottaa kaksi askelta ylös ja valuu yhden alas. Viimeinen tunti oli kyllä todella pitkän tuntuinen ja tuntui että ei se huippu tule ikinä vastaan, no tulihan se lopulta. Huipun tuntumassa värjöteltiin kiven takana tuulensuojassa toivoen että pilvet edes vähän väistyisivät auringonnousun tieltä. Toive toteutui osittain ja hetkeksi pilvet väistyivätkin jolloin pinkaistiin loppumatka huipulle (3726m). Vaikkei pilvet kokonaan väistyneetkään niin näkymä oli upea. Kuvat huipulla eivät laadullisesti oikein onnistuneet koska ilmassa ja sitä myöden kameran linssissä oli sumua. Pilvet tulivat takaisin yhtä nopeasti kun väistyvätkin ja lähdettiin tuuliselta ja kylmältä huipulta alaspäin. Paluumatka oli suorastaan leikkiä menomatkaan verrattuna, nyt onnistui jo muutama kuvakin paremmin. Alaspäin tultaessa taivaskin kirkastui ja onneksi aurinko alkoi lämmittää.
Takaisin leiriin saavuttaessa aamupala naamariin hetki, lepoa ja sitten viimeiseen koetukseen eli alas kapuamiseen. 5,5 tunnin matka alas alkoi hieman yli 08. Ensimmäiset 2 tuntia oli jyrkempää osuutta sitten polku eteni loivasti upeiden niittyjen halki kohti maalia eli Sembalun Lawangin kylää. Matkalla katselin Rinjanin huippua pilvettömällä taivaalla, miksei taivas ollut samalla lailla pilvetön aamuvarhain...
Loppumatkasta jalat olivat totaalisen puhki ja jokainen askel todella tuntui luissa ja ytimissä.
Retki oli tosiaan rankka mutta oli kyllä todella upea juhannus! Seuraavana aamuna olo oli vastaava kuin perinteisen Suomalaisen juhannuksen jälkeen. Nenä punotti, jalkoja ja oikeastaan koko kroppaa kolotti ja veto oli poissa, päätä ei sentään särkenyt.
Nyt ollaan siirrytty jo takaisin Balille, Sanuriin. Kävin juuri hakemassa uuden passin konsulaatilta. Alkaa pikkuhiljaa jalatkin elpymään tuosta Rinjani koettelemuksesta. Torstaina umpeutuu Indonesian viisumi jolloin suuntana Malesian Kuala Lumpur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti