Ensimmäinen mopoilupäivä vei tulivuori Gunung Baturin maisemiin, Indonesiassa on 129 aktiivista tulivuorta. Sää muuttui vuorta kohti kivuttaessa pilviseksi joten näkymät eivät olleet ihan parhaat mahdolliset. Ilma muuttui luonnollisesti viileämmäksi ylhäällä ja siihen ajoittaista tihkusadetta sekaan niin siinä vaiheessa shortsit ja t-paita alkoivat tuntua heppoiselta varustukselta. Maisemapaikalla oli tolkuton määrä häslääjiä paikalla. Hedelmiä, krääsää, maalauksia, retkiä yms ...koko ajan joku jotain kauppaamassa. Näiden häslääjien suhteen Indonesia menee jo tällä kokemuksella paalupaikalle.
Saatin parit kuvat räpsittyä niin siirryttiin kahvilan terassille maisemia ihailemaan, siellä sai sentään olla rauhassa.Alhaalla järvellä otettiin ylihinnoiteltu veneretki järvelle ja paikalliselle hautausmaalle.
Hautausmaa oli pieni ja överisti ylimainostettu mutta kokemus sinäänsä.Vainajat on aseteltu makaamaan maahan puisten kehikoiden sisälle sharongin tms kankaiden peittämänä, kasvot paljaina. Kehikoissa ja niiden ympärillä on myös jotain vainajan pikkuirtainta toisinsanoen epämääräistä roinaa. Vanhempien kehikoiden sisältö oli lähinnä luurankoa muistuttavalla asteella, tuoreimman kehikon vainajasta erotti mm kasvot selvästi. Hautojen ympärillä juoksenteli myös lukuisia rottia, joten ei tuossa ympäristössä kovin pitkään tullut viihdyttyä.
Balin tieverkosto on hyväkuntoinen ja pääasiassa asfalttipäällysteinen. Päätiet ovat ajoittain raskaasti liikennöityjä ja pakokaasun katkuisia. Pohjoista kohti vievät päätiettiet ovat käytännössä koko ajan ylämäkeä.Niitä mäkiä kun turistibussit ja muu raskas liikenne puskee menemään minkä kerkeävät niin mustaa tuuppaa pakoputkista. Pienemmät mutkatiet ovat useimmin mopoiluun mukavampi vaihtoehto vaikkakin ne ovat välillä sekavia ja heikosti viitoitettuja. Välillä pikkutietkin ovat vähemmän mukavia ja raskaasti liikennöityjä. Kerran oli "pakko" vaihtaa totaalisesti suuntaa kun sorakuormin varustettuja lava-autoja alkoi tulla vastaan yhtenään ja pakokaasunkatku oli melkoinen.
Pohjoisen vuorilla ilmasto on hyvinkin Suomimainen, viileä ja usein sateinen. Toisaalta viileä ja raikas ilmasto ei ole vaihteeksi yhtään hullumpi sekään. Sade sotki toista pohjois-Balin visiittiä ja aikaa kului sateensuojassa turhankin pitkään. Pohjoisen maisemat ovat hienoja ja itse sukkuloin mielummin niissä maisemissa kuin etelän vilkkaammassa turistivilinässä.
Mieluisammat bech kohteet itselle löytyvät Indonesian muista osista Balin ulkopuolelta. Nyt kun Indonesiaan on tullut perehdyttyä opaskirjan muodossa niin nähtävää riittäisi useiksi kuukausiksi niin laaja ja monimuotoinen maa tämä on.Bali on ollut kaikinpuolin mielenkiintoinen saari. Pitkänä miinuksena erityisesti nähtävyyksien ja turistipaikkojen lukuisat kauppiaat ja häslärit.
Näissä paikoissa yritetään jatkuvasti kiskoa ylimääräistä hintaa. Mentiin syömään pikku ruokakojuun nähtävyytenä suositun temppelin lähellä ja kysyin hintatasoa selvittääkseni paistetun riisin hinnan. Hinnassa (15000) oli mukana turistilisää mutta ajattelin että olkoon, ruokailun jälkeen yrittivät kiskoa kuitenkin 20 000. Lisäksi Moon ruoka (20000) ja vesipullo (5000) joiden hintaa siis ei kysytty etukäteen olivat rankasti ylihinnoiteltuja, noin tuplasti mitä aiemmin on maksettu pikku ruokakojuissa. Paistetusta riisistä maksoin sen 15000 mitä oli etukäteen sovittu mutta muista en jaksanut alkaa neuvottelemaan ja huonohan se on jälkikäteen. Tässä opin sen että näissä nähtävyys paikoissa yritetään kusettaa usein rankasti joten tarkkana pitää olla.
Turistinähtävyyksien ulkopuolella esim pikkuteiden kioskeissa tai kylien ruokakojuissa ongelmia ei ole ollut muuta kuin ajoittain kielitaidon suhteen. Käsimerkkien avustuksella homma on viimeistään toiminut hymyssä suin eikä ole ollut mitään ongelmia hintojen suhteen. Toinen rasittava asia täällä on ostoksien teko. Itselle se asia on rasittavaa touhua muutenkin ja täällä kun pitää tingata, tingata ja tingata. AAAAARGH !!
Tämä kulunut viikko pelkästään Ubudissa ilman mopon vuokraamista olisi ollut liian pitkä aika, nyt päivät kuluivat nopeasti kun maisema vaihtui mopon satulassa. Ubud jää huomenna taakse, suuntana Balin itärannikko josta matka sitten jatkuu vesiteitse Lombokin saarelle.
Jos paluu pohjolaan tapahtuu alkuperäisen aikataulun mukaisesti niin puolimatkan rajapyykki on juuri ohitettu. Huh huh tulihan tekstiä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti