Peking, Kiina

Taalla Kiinassa nettiin paasy ei ole ihan yhta simppelia kuin mihin on Kaakkois-Aasiassa tottunut. Ensinnakin nettikahviloita on harvassa ja sitten kun sellaisen loysi niin kysyttiin passia. Nyt Pekingissa netti loytyi laheisen hostellin yhteydesta mutta Kiinan nettisensuuri esti mm tanne blogiin paasyn. Apu loytyi nettifoorumilta ja tuon sensuurin onnistuin nyt kiertamaan kayttamalla latvialaista valityspalvelinta.

Hanoista siirryttiin Bussilla Nanningiin jossa otettiin kaksi paivaa tuntumaa Kiinalaiseen kulttuuriin. Hotellin respassa osasivat jollain tapaa hieman englantia mutta siihen se sitten jaikin. Ruuan tilaaminen hoitui kasimerkein ja sormella osoittamalla. Pieni vihko ja kyna on hyva apuvaline kun tuntui etta ei ne osaa laskea etta montako sormea itsella on pystyssa kun jotain hintaa tms yritti selvittaa. Ihan hyvat safkat saatiin yhta kertaa lukuunottamatta jolloin ruoka oli kylmaa ja ties kuinka kauan seisonutta ja syomatta jai. Ei edes yritetty etsia ravintolaa missa olisi ruokalista englanniksi vaan syotiin kadunvarsien "kansankuppiloissa" edulliseen hintaa.
Nanningista jatkettiin bussilla Yangshouhun. Yangshuo oli maisemien puolesta upea paikka vaikkakin se itse keskuskatu on sellainen turistinen disneyland, Turistit olivat paaosin kiinalaisia. Polkupyora oli kateva peli keskustan lahiympariston tutkimiseen. Nyt ei ole kameran piuha matkassa joten kuvia mahdollisesti joskus myohemmin.

Yangshousta matka jatkui ensin bussilla Guiliniin jossa saatiin viela samalla paivalle liput Pekingiin. Junamatka Pekingiin kesti 23h ja se sujui rattoisasti toisen luokan makuuvaunussa elikkas hard sleeper luokassa noin 45 euron hintaan. Pekingingissa oli vastassa kylma ja sateinen saa (on se kumma kun saa muuttuu nain paljon reilu 2000km matkalla). Pekingin lantinen rautatieasema sijaitsee "keskustan" ulkopuolella ja taksijonot olivat ihan tolkuttomat. Ihmismaara mika velloi ympari asemaa kieli siita etta nyt tosiaan ollaan suurkaupungissa. Muutaman avuliaan ihmisen (kapula englantia ja viittomakielta) avulla loydettiin oikeaan paikallisbussiin. Tuo bussimatka iltaruuhkassa tuntui kestavan ikuisuuden ja oli paljon rasittavampi kuin tuo 23h junamatka, istumapaikoista oli nimittain turha edes haaveilla. Majapaikka jonka olin satunnaisotannalla arponut lonely planetista oli tupaten taynna ja pienen zombailun jalkeen loytyi hotelli jossa oli tilaa. Hintataso hieman "hirvitti" koska tama maksoi melkein 30 euroa. Seuraavana aamuna pyorittiin hieman aluetta paivanvalossa ja loydettiin kohtuuhintainen pikkuhotelli vaikkakin huone on todella basic ja pieni n 13 euron hintaan. Hieman saatamista oli alkuun koska respassa osattu englantia muuta kuin hello. Sitten paikalle saatiin hieman englantia osaava ja saatiin hinnat yms neuvoteltua kohdalleen. Nanningissa ja Yangshoussa saatiin hyvat huoneet n 11 eurolla.
Nyt alkaa nalka kurnimaan joten eikohan tama ole tassa, katsotaan paasenko tanne blogiin enaan uudestaan...