Gunung Rinjani, Lombok

Gunung Rinjani trek
Leppoisten Gili Air päivien jälkeen oli syytä pistää itseensä hieman koetukselle. Buukattiin kolmen päivän vaellusretki Gunung Rinjani tulivuorelle, Rinjani on Indonesian toiseksi korkein vuori. Retki kustansi kuljetuksineen Gili Airilta noin 100 euroa/ henkilö.
Hintaan kuului retkeä edeltävä yö guest housessa, ruoat + juomavesi retken aikana, leiriytymistarvikkeet eli teltta + makuupussi, opas ja kantajat.
Teksti on pitkä, lukekoon ken haluaa. Tämä on lähinnä muistioksi itseä varten.
Päivä 1, Senaru - kraaterin reuna
Aamupala jonka jälkeen kyyditys lähtöpisteeseen, lähtöpisteen korkeus 600m merenpinnasta.
Rekisteröityminen puiston toimistolla ja patikointi alkoi n 08:00. Ryhmässä oli 10 maksanutta asiakasta, 5 kantajaa ja opas. Toimistolta ikäänkuin lämmittelynä talsittiin varsinaiselle lähtöportille jossa polku sukelsi sisälle sademetsään. Polku kiemurteli ylös rinnettä välillä vähemmän, välillä enemmän jyrkkänä. Sademetsän siimeksessä ilmankosteus oli jotain ihan huikeaa luokkaa joten melko hikistä oli taivallus.

Matkalla oli taukopaikoiksi tehty jokunen katos, tauot olivat tosiaan tarpeen. Lounastauko vietettiin 1500m korkeudella 3,5 tunnin taipaleen jälkeen ja se tuli tarpeeseen sillä heppoisen aamupalan jälkeen takki oli jo todella tyhjä. Lounaspaikalla sademetsän kosteus muuttui jo ajoittain sumuksi ja tauon ajaksi oli syytä vetäistä jo pidempää vaatetta niskaan.

Lounaan jälkeen alkoi ripsiä vettä, onneksi puusto suojasi sateelta. Kun vihdoin viimein päästiin niihin korkeuksiin että sademetsä alkoi jäädä taakse niin sade onneksi lakkasi ja aurinko alkoi rakoilla pilvien raosta. Kun aurinko viimein ajoi pilvet syrjään paljastui todella upeat maisemat ja myös se kuinka korkealle oltiin jo puuskuttaen kavuttu. Jalat alkoivat olla melkoista spagetti kun saavuttiin ensimmäiselle leiripaikalle kraaterin reunalle (2640m), kello taisi olla kutakuinkin 17. Väsymys ja puolitunnottomat jalat unohtuivat nopeasti kun ihaili upeaa maisemaa kraaterin ylitse, onneksi pilvet olivat lähes täysin väistyneet tässä vaiheessa.

Kantajat pykäsivät leirin pystyyn ja alkoivat valmistaa sapuskaa. Aurinko painui mailleen ja luonnollisesti ilma viileni melkoisesti, tätä täydensi vielä yltyvä tuuli.
Kuu valaisi leiriä kun illallinen oli valmis, en muista milloin yksinkertainen kanankoipi-riisi ateria olisi maistunut näin hyvälle. Hetken aikaa seurattiin kun pilvet valtasivat kraaterin, sitten suosiolla telttaan kylmää viimaa pakoon ja nukkumaan.

Päivä 2, Kraaterin reuna - kraateri järvi - kraaterin reuna
Heräiltiin 06 aikoihin kun kantajat pykäsivät nuotion tulille, siinä kuumaa teetä hörppiessä seurattiin kun päivä alkoi valjeta. Gunung Rinjanin isossa kraaterissa sijaitseva pienempi Gunung Baru kraateri toivotti hyvät huomenet kohauttamalla pienen savupilven taivaalle.

Vaikka Indonesian visiitin aikana banana pancake-paahtoleipä-kananmuna aamiainen on tullut jo aivan liian tutuksi niin nyt se maistui loistavasti. Aamiaisen jälkeen leirin purku ja suunnaksi kraaterijärvi. Polku alas kraateriin oli paikoitelle todella jyrkkä ja hidaskulkuinen, alemmas laaksoon tultaessa kulku kuitenkin helpottui. Maisemat alas laskeuduttaessa olivat upeat.

Laskeutuminen alas kraaterijärvelle (2000m) kesti pari tuntia ja jaloissa kyllä tuntui tuon urakan jälkeen. Tauko ja pulikointi järven lähellä sijaitsevassa kuumassa lähteessä teki kyllä todella terää väsyneille jäsenille, siellä olisi mieluusti viettänyt vaikka koko loppupäivän.
Lounaan jälkeen kuitenkin täytyi jatkaa matkaa kipuamalla kohti kraaterin reunaa toiselle leiripaikalle.
Ensimmäinen tunti oli helppoa osuutta mutta sitten polku kiemurteli pääosin todella jyrkkänä ylöspäin.
Täytyy sanoa että on ne kantajat kovia äijiä. Paljain jaloin tai släpärit jalassa ja taakka harteilla ne painelivat menemään puolijuoksua nuo jyrkätkin osuudet. Täytyy olla kova kunto, todella vahvat jalat ja hyvä tasapaino että pystyy moiseen. Itseltä puuttuvat kaikki nuo ominaisuudet. Lukuisten puuskuttavien taukojen jälkeen saavutettiin kraaterin reuna. Matkalla kyllä kävi kerran jos toisenkin mielessä että kaikkeen sitä ryhtyy ja vieläpä vapaaehtoisesti.

Kraaterin reunalta vielä lyhyt helpompi osuus leiripaikalle (2700m). Osa ryhmästä oli painellut nopeampaa tahtia edeltä mutta me edettiin mielummin hitaasti ja turvallisesti kuin kiirehtien. Illallisen ja auringonlaskun jälkeen ajoissa nukkumaan sillä aikainen herätys tiedossa ja jos sää sallii Rinjanin huipun valloitus.
Päivä 3, Rinjanin huippu - SembalungLawang
Herätys juhannuspäivänä noin 02, taivas oli melkein pilvetön mutta tuuli puhalsi ikävän oloisesti. Moo jäi suosiolla nukkumaan koska kolmen tunnin taival huipulle on todella rankka. Keksejä ja teetä naamariin ja otsalamppujen sekä täydenkuun valaisemana lähdettiin kapuamaan kohti huippua. Matkalla ylöspäin kävi hyvä tuuri sillä pidettiin taukoa aitiopaikalla kun alhaalla sijaitseva Gunung Baru sylkäisi pienen purkauksen ilmoille. Koska oli pimeää niin purkautuva punainen laava erottui selvästi. Upea näky, loistava korvike juhannuskokolle!
Kohti huippua kulku muuttui koko ajan hankalammaksi ja ehkä puolimatkassa taivas vetäytyi pilveen ja alkoi ripsiä vettä. Pitäähän sitä juhannuksena vettä sataa. Ihan tarpeeksi kylmä oli ilman tuota sadettakin koska tuuli oli melko voimakas eikä juurikaan mitään tuulensuojaa matkalla ollut. Tietysti parempi vaatetus olisi auttanut tuota ongelmaa, fleece ja pitkät housut alkoivat tuntua aika heppoisilta. Loppuosuus on todella pehmeää "soraa" jossa helposti käy niin että ottaa kaksi askelta ylös ja valuu yhden alas. Viimeinen tunti oli kyllä todella pitkän tuntuinen ja tuntui että ei se huippu tule ikinä vastaan, no tulihan se lopulta. Huipun tuntumassa värjöteltiin kiven takana tuulensuojassa toivoen että pilvet edes vähän väistyisivät auringonnousun tieltä. Toive toteutui osittain ja hetkeksi pilvet väistyivätkin jolloin pinkaistiin loppumatka huipulle (3726m). Vaikkei pilvet kokonaan väistyneetkään niin näkymä oli upea. Kuvat huipulla eivät laadullisesti oikein onnistuneet koska ilmassa ja sitä myöden kameran linssissä oli sumua. Pilvet tulivat takaisin yhtä nopeasti kun väistyvätkin ja lähdettiin tuuliselta ja kylmältä huipulta alaspäin. Paluumatka oli suorastaan leikkiä menomatkaan verrattuna, nyt onnistui jo muutama kuvakin paremmin. Alaspäin tultaessa taivaskin kirkastui ja onneksi aurinko alkoi lämmittää.

Takaisin leiriin saavuttaessa aamupala naamariin hetki, lepoa ja sitten viimeiseen koetukseen eli alas kapuamiseen. 5,5 tunnin matka alas alkoi hieman yli 08. Ensimmäiset 2 tuntia oli jyrkempää osuutta sitten polku eteni loivasti upeiden niittyjen halki kohti maalia eli Sembalun Lawangin kylää. Matkalla katselin Rinjanin huippua pilvettömällä taivaalla, miksei taivas ollut samalla lailla pilvetön aamuvarhain...

Loppumatkasta jalat olivat totaalisen puhki ja jokainen askel todella tuntui luissa ja ytimissä.
Retki oli tosiaan rankka mutta oli kyllä todella upea juhannus! Seuraavana aamuna olo oli vastaava kuin perinteisen Suomalaisen juhannuksen jälkeen. Nenä punotti, jalkoja ja oikeastaan koko kroppaa kolotti ja veto oli poissa, päätä ei sentään särkenyt.

Nyt ollaan siirrytty jo takaisin Balille, Sanuriin. Kävin juuri hakemassa uuden passin konsulaatilta. Alkaa pikkuhiljaa jalatkin elpymään tuosta Rinjani koettelemuksesta. Torstaina umpeutuu Indonesian viisumi jolloin suuntana Malesian Kuala Lumpur.

Gili Air, Lombok

Tämä kymmenkunta päivää Gili Air:lla on mennyt leppoisasti ja nopeasti.
Niin mukavaa kun tämä lekottelu täällä onkin niin lähipäivinä matka jatkuu Lombokille.Tarkempaa suunnitelmaa ei vielä ole mutta muutaman päivän patikointi Mount Gunung Rinjani tulivuorelle voisi olla mielenkiintoinen kokemus.
Tämä Gili air oli loistava valinta ottaa pieni rantalomailu tähän väliin, tasoittui myös tämä "t-paita rusketuskin" hieman. Täällä viihtyisi kyllä pidempäänkin nyt kuitenkin saari on kävelty ristiinrastiin ja sukellusbudjettikin on tältä erää käytetty joten ihan hyvä aika vaihtaa maisemaa.
Sukeltaminen täällä maksoi noin 35 euroa kerta ja täällä on kyllä hyvät vedet sukeltamiseen. Isoa merenelävää ei paljon näkynyt mutta pientä ja värikästä nähtävää on senkin edestä, kilpikonniakin taisi näkyä melkein joika sukelluksella.
Taitaa olla Suomessakin se aika käsillä jolloin päivänvaloa on riittävästi tarjolla joten HYVÄÄ JUHANNUSTA!

Gili Air, Lombok

Heti kärkeen täytyy täydentää aiempaa kommenttiani Indonesian paalupaikasta häsläreiden suhteen. Bali saa yksinään ottaa tuon kyseenalaisen tittelin nimiinsä, maan suosituimman turistikohteen asema tuo mukanaan nuo lieveilmiöt.
Balin jäi taakse harmaan aamusadekuuron verhoamana. Autolautan nimi oli lupaavasti MARINA SEGUNDA, Sekundan matka Lombokille kesti noin viisi tuntia. Hieman säpsäytti kun alta puolen taivalluksen jälkeen autokannella kaksi kuorma autoa rysähti kyljelleen vaikkei ollut kummoistakaan merenkäyntiä. Kuorma-autojen kuormat ovat korkeita ja painopiste näemmä välillä miten sattuu. Toinen kuorma-auto meni täysin kyljelleen ja toinen jäi makaamaan 45 asteen kulmassa bussia ja toista kuorma-auto vasten. Tämän rysäyksen jälkeen oli kyllä kannella kuhinaa ja autoja sidottiin kiinni. Loppumatka kului seuratessa kun autokuskit alkoivat talkoovoimin purkaa kyljellään olevan kuorma-auton lastia. Lastina oli erinäköisiä maalipurkkeja, muutamat olivat auenneet muksahduksessa. Mistään kuormalavoista tms täällä ei ole tietoakaan vaan lasti on pienehköissä pahvilaatikoissa jotka sitten on ladottu kyytiin.

Lasti hieman kellahti

Toisin kun Tallinnan laivoilla joilla ensimmäinen tehtävä on löytää nopeasti lähin baari, niin täällä ei ole pahitteeksi ensimmäisenä hieman silmäillä pelastusliivien ja yläkannella vievien reitien sijaintia.
En ole muuten tämän reissun aikana vieraillut yhtä "aromirikkaassa" paikassa kuin Segundan toiletti.
Matkalla viihdytystä tarjosi myös Delffiiniparven hyppynäytös. 
Lombokille saavuttua ensimmäinen havainto oli heti turismin vähäisyys Baliin verrattuna. Muutaman tunnin autokyyditys saaren luoteisosaan tarjosi vehreää ja hienoa maisemaa. Päivän päätteeksi vielä 20 minuutin matka pikkuveneellä ja vihdoin perillä Gili Air saarella illan jo pimetessä.
Gili saaret elikkäs Air, Meno, ja Trawangan ovat kolmen saaren rypäs lähellä Lombokia. Biletys saaren maineessa oleva Gili Trawangan jäi pois laskuista heti alkuunsa ja tultiin saarista pienimmälle, Gili Air:lle. Valinta ei kaduta pätkääkään, todella leppoisa saari. Saaren kävelee ympäri parissa tunnissa, vesi on turkoosin sinistä ja todella kirkasta. Saarella ei ole (onneksi) muita kulkupelejä kuin hevoskärryt, polkupyörä ja jalkapatikka.

 
Tärkeimpinä aktiviteetteina on ollut lököily esim riipumatossa, pikkusaaren tutkiskelu kävellemällä ristiin rastiin, uiminen ja sukeltaminen kirkkaassa vedessä sekä hyvästä ruoasta nauttiminen.
Meren läheisyyss kannattaa hyödyntää, kalaa tarjotaan monessa muodossa.
Tähän astisten kolmen sukelluksen perusteella voi näkymät todeta hienoiksi ,vaikkakin koralli on paikoin vaurioitunut kiitos takavuosien dynamiitti-, ja syanidikalastuksen. Nämä kirkkaat vedet tarjoavat paljon kaikkea pientä jä todella värikästä nähtävää. Täällä ei tarvitse myöskään väistellä toisia sukeltajia toisin kun esim Thaimaan sukellussaiteilla toisinaan.
Jos vielä ennnen tänne tuloa oli visio jatkaa Lombokista itään Komodon suuntaan niin nämä lokoisat päivät täällä ovat kuopanneet tuon vison pysyvästi. Tämä on niitä paikkoja jonne on todella helppo jumittua...
Balille täytyy palata "pakon edessä" loppukuusta noutamaan uusi passi ja 1.7 on lento Malesian Kuala Lumpuriin.

Odottaako tämä riipumatto kenties juuri sinua...?

 

Badangbai, Bali

Singahdettiin tänään pikkukylä Padangbaihin Balin itärannikolle. Tämä pikkukylä on oikeastaan portti Lombokille. Täältä lähtee niin kalliita pikavenekyydityksiä kuin hitaampia ja halvempia autolauttoja. Padangbai ei tarjonnut mitään syitä viettää aikaa täällä pidempään, joten huomenna matka jatkuu heti aamulla (luonnollisesti hitaammalla ja halvemmalla) lautta-bussi yhdistelmällä Lombokille ja siellä pienille Gili-saarille. Padangbain ranta on roskainen, pieni ja veneiden täyttämä. Vesi näyttää kyllä kirkkaalta ja muutama sukellusfirmakin löytyy. Sukellustarjontaan täytyy tutustua seuraavissa kohteissa, toivotaan että Gileiltä löytyy mm riippumattoloikoiluun passeli ympäristö. Uskokoon ken haluaa mutta nyt menee Indonesian eka bisse. Ei mitään erityisen halpaa Aasialaisittain , melkein 1.5 euroa pieni Bintang.

Ubud, Bali

Nyt on sukkuloitu saarta neljä päivää skooterilla sellaisten 150-200km päiväretkien muodossa. Balilta löytyy kyllä monenlaista maisemaa. Etelästä löytää hiekkarantaa ja saaren pohjoista osaa hallitsevat vuoret. Siihen välille jää sitten vehreää mm riisipeltojen värittämää maisemaa.
Ensimmäinen mopoilupäivä vei tulivuori Gunung Baturin maisemiin, Indonesiassa on 129 aktiivista tulivuorta. Sää muuttui vuorta kohti kivuttaessa pilviseksi joten näkymät eivät olleet ihan parhaat mahdolliset. Ilma muuttui luonnollisesti viileämmäksi ylhäällä ja siihen ajoittaista tihkusadetta sekaan niin siinä vaiheessa shortsit ja t-paita alkoivat tuntua heppoiselta varustukselta. Maisemapaikalla oli tolkuton määrä häslääjiä paikalla. Hedelmiä, krääsää, maalauksia, retkiä yms ...koko ajan joku jotain kauppaamassa. Näiden häslääjien suhteen Indonesia menee jo tällä kokemuksella paalupaikalle.

Saatin parit kuvat räpsittyä niin siirryttiin kahvilan terassille maisemia ihailemaan, siellä sai sentään olla rauhassa.Alhaalla järvellä otettiin ylihinnoiteltu veneretki järvelle ja paikalliselle hautausmaalle.
Hautausmaa oli pieni ja överisti ylimainostettu mutta kokemus sinäänsä.Vainajat on aseteltu makaamaan maahan puisten kehikoiden sisälle sharongin tms kankaiden peittämänä, kasvot paljaina. Kehikoissa ja niiden ympärillä on myös jotain vainajan pikkuirtainta toisinsanoen epämääräistä roinaa. Vanhempien kehikoiden sisältö oli lähinnä luurankoa muistuttavalla asteella, tuoreimman kehikon vainajasta erotti mm kasvot selvästi. Hautojen ympärillä juoksenteli myös lukuisia rottia, joten ei tuossa ympäristössä kovin pitkään tullut viihdyttyä.
Balin tieverkosto on hyväkuntoinen ja pääasiassa asfalttipäällysteinen. Päätiet ovat ajoittain raskaasti liikennöityjä ja pakokaasun katkuisia. Pohjoista kohti vievät päätiettiet ovat käytännössä koko ajan ylämäkeä.Niitä mäkiä kun turistibussit ja muu raskas liikenne puskee menemään minkä kerkeävät niin mustaa tuuppaa pakoputkista. Pienemmät mutkatiet ovat useimmin mopoiluun mukavampi vaihtoehto vaikkakin ne ovat välillä sekavia ja heikosti viitoitettuja. Välillä pikkutietkin ovat vähemmän mukavia ja raskaasti liikennöityjä. Kerran oli "pakko" vaihtaa totaalisesti suuntaa kun sorakuormin varustettuja lava-autoja alkoi tulla vastaan yhtenään ja pakokaasunkatku oli melkoinen.
Pohjoisen vuorilla ilmasto on hyvinkin Suomimainen, viileä ja usein sateinen. Toisaalta viileä ja raikas ilmasto ei ole vaihteeksi yhtään hullumpi sekään. Sade sotki toista pohjois-Balin visiittiä ja aikaa kului sateensuojassa turhankin pitkään. Pohjoisen maisemat ovat hienoja ja itse sukkuloin mielummin niissä maisemissa kuin etelän vilkkaammassa turistivilinässä.

Mieluisammat bech kohteet itselle löytyvät Indonesian muista osista Balin ulkopuolelta. Nyt kun Indonesiaan on tullut perehdyttyä opaskirjan muodossa niin nähtävää riittäisi useiksi kuukausiksi niin laaja ja monimuotoinen maa tämä on.Bali on ollut kaikinpuolin mielenkiintoinen saari. Pitkänä miinuksena erityisesti nähtävyyksien ja turistipaikkojen lukuisat kauppiaat ja häslärit.
Näissä paikoissa yritetään jatkuvasti kiskoa ylimääräistä hintaa. Mentiin syömään pikku ruokakojuun nähtävyytenä suositun temppelin lähellä ja kysyin hintatasoa selvittääkseni paistetun riisin hinnan. Hinnassa (15000) oli mukana turistilisää mutta ajattelin että olkoon, ruokailun jälkeen yrittivät kiskoa kuitenkin 20 000. Lisäksi Moon ruoka (20000) ja vesipullo (5000) joiden hintaa siis ei kysytty etukäteen olivat rankasti ylihinnoiteltuja, noin tuplasti mitä aiemmin on maksettu pikku ruokakojuissa. Paistetusta riisistä maksoin sen 15000 mitä oli etukäteen sovittu mutta muista en jaksanut alkaa neuvottelemaan ja huonohan se on jälkikäteen. Tässä opin sen että näissä nähtävyys paikoissa yritetään kusettaa usein rankasti joten tarkkana pitää olla.
Turistinähtävyyksien ulkopuolella esim pikkuteiden kioskeissa tai kylien ruokakojuissa ongelmia ei ole ollut muuta kuin ajoittain kielitaidon suhteen. Käsimerkkien avustuksella homma on viimeistään toiminut hymyssä suin eikä ole ollut mitään ongelmia hintojen suhteen. Toinen rasittava asia täällä on ostoksien teko. Itselle se asia on rasittavaa touhua muutenkin ja täällä kun pitää tingata, tingata ja tingata. AAAAARGH !!
Tämä kulunut viikko pelkästään Ubudissa ilman mopon vuokraamista olisi ollut liian pitkä aika, nyt päivät kuluivat nopeasti kun maisema vaihtui mopon satulassa. Ubud jää huomenna taakse, suuntana Balin itärannikko josta matka sitten jatkuu vesiteitse Lombokin saarelle.
Jos paluu pohjolaan tapahtuu alkuperäisen aikataulun mukaisesti niin puolimatkan rajapyykki on juuri ohitettu. Huh huh tulihan tekstiä....

Ubud, Bali

Lento Bangkokista Balin Denpasariin kesti 4 tuntia. Maahantulorituaalit sijuivat kiitettävän nopeasti. Viisumin voi hankkia etukäteen tai kuten me vasta lentokentältä maahan saapumisen yhteydessä. Kuukauden viisumi kustantaa 25 USD. Bali on yksi Indonesian 17 000:sta saaresta, suosittu turistikohteena monipuolisuutensa ja helpon saavutettavuuden ansiosta. Saaren "suosituin" ja ruuhkaisin ranta on Kuta jossa turistien vilinää riittää samaan tapaan kuten esim Thaimaan Phuketissa. Kutan vilske ei kiinnostanut sen pidempään joten päätös jatkaa matkaa heti seuraavana aamuna syntyi nopeasti. Kutan alueella kaupustelijat olivat välillä todella yliaktiivisia, jos askel hiljeni tai katse suuntautui myyntikojun suuntaan niin heti jotain tyrkyttämässä. Yleisimpinä: Mister taxi! Mister, T-shirt, very cheap price for you! Mister, transport?
Huippusesonki Balilla on heinä-elokuussa ja on erityisesti Australialaisten suosiossa. Kutan hiekkaranta on ihan hieno ja tarjoaa hyvät puitteet surffaukseen. Aallot voivat olla aloittelijalle liiankin kovia ja virtaukset vaarallisia.Kutalta matka jatkui Ubudin pikkukaupunkiin sisämaahan.

Vaikkakin Ubud on myös turistien suosiossa niin nyt puitteet olivat jo sellaiset että ei tarvinnut heti ensiimäisenä alkaa suunnittelemaan matkaa eteenpäin. Täällä ei ole diskoja, aamuyöhön auki olevia baareja tai muita menomestoja joten bilekansa ja rantaelämää hakevat pysyvät Kutalla ja muilla beach alueilla. Ubudissaon myynnissä paljon jos monenlaisia puuveistoksia, maalauksia yms koriste-esineitä. Täällä Ubudissa yliaktiivisia ovat enimmäkseen taksikuskit, kadunvarsien pikku kauppoihin voi jopa astua sisälle ilman että puoliväkisin yritetään myydä jotain. Markkinoilla tätä tyrkyttämistä tapahtuu enemmän, ne kojut tulee ohitettua kyllä vauhdilla.
Koska Bali ei ole mikään iso saari niin todennäkäköisesti tämä Ubud tulee pysymään tukikohtana saaren tutkailuun moporetkien muodossa. Nyt pari päivää on tullut liikuttua kävellen, huomenna kulkupeliksi vaihtuu skootteri.
Sen verran jatkoakin on tullut kehiteltyä että sitten kun Bali on koluttu niin matka jatkunee itään läheiselle Lombokin  saarelle.

Bangkok, Thaimaa

Bangkokissa on arkielämä palannut taas raiteilleen. Punapaitojen mellakoista muistuttaa muutamat tulipalojen vaurioittamat rakennukset keskustassa. Virkavaltaa näkyy myös katukuvassa normaalia enemmän. Olen tässä seuraillut viimeaikoina  tarkemnmin passin kuntoa koska passin tietosivu on alkanut repeämään uhkaavasti irti. Tämä on tyypillinen ongelma tietyn ikäisissä 10v passeissa hieman ahkerammassa käytössä. Kambodazan reissun aikana repeämä eteni lisää ja nyt kun oli Suomen suurlähetystö hyvin hollilla niin kävin tilaamassa uuden passin. Passin sai veloituksetta koska kyse on valmistusvirheestä passissa. Uuden passin pitäisi olla odottamassa loppukuusta Indonesian Balilla joten kaksi rajatarkastusta pitäisi tämän nykyisen passin vielä palvella.

Huomenna suuntana siis Bali, nyt siis ensimmäistä kertaa päiväntasaajan eteläpuolelle. Indonesian visiitin kesto on kuukausi ja vielä ei ole sen kummempia suunnitelmia tehtynä. Sen verran täytyy tänään asiaan paneutua että tietää ainakin mihin suunnata lentokentältä.
Euroopan talousvaikeudet näkyy ikävällä tavalla reissaajan kukkarossa. Euron jyrkkä alamäki tarkoittaa että nyt kaikki on melkeinpä 20% kalliimpaa mitä alkuvuonna.