Kaikki hauska loppuu aikanaan

Tässä alkaa Jouluaatto ja siten Suomeen paluu olemaan jo pelottavan lähellä. Täytynee alkaa sovittelemaan pikkuhiljaa pipoa päähän. Aika on kyllä mennyt kuin siivillä, vaikea uskoa että kohta on tuo 13kk täynnä. Tämä 13 kk tuli vietettyä oikeastaan aika hyvin sillä reviirillä mikä oli visioitunakin. Mitään lukkoon lyötyä reittisuunnitelmaahan  ei koskaan ollutkaan, ainoa ennen suomesta lähtöä varattu etappi oli Indonesian lennot kun ne silloin sai puoli-ilmaiseksi. Oikeastaan Myanmar (Burma) oli yksi sellainen jossa oli tarkoitus käydä piipahtamassa mutta aina se lähtö jäi vain ajatukseksi. Jossain vaiheessa vuotta oli ajatuksena suunnata Japaniin ja Etelä-Koreaan mutta ne tuli hyllytettyä maiden korkean hintatason ja Moon mutkikkaiden viisumikuvioiden takia.
Ensin ajattelin listata reissusta jotain top 5 tai top 10 mutta totesin että ei onnistu. Niin paljon ollut todella mielenkiintoisia paikkoja ja tapahtumia ettei niitä pysty laittamaan mihinkään järjestykseen.
Yritin kasailla jotain top 100 albumia tms valokuvista mutta ei se ainakaan tällä erää ottanut tuulta purjeisiinsa, kuviakin on kaikkiaan noin 5000.

Näin 395 päivää jakaantui maittain:
Laos 180 vrk, (majoitus keskim 6,6 eur/vrk)
Thaimaa 82 vrk (majoitus keskim 14,7 eur/vrk)
Malesia 44 vrk (majoitus keskim 14 eur/vrk)
Indonesia 29 vrk (majoitus keskim 9,4 eur/vrk)
Kiina 27 vrk (majoitus keskim 20,5 eur/vrk)
Vietnam 17 vrk (majoitus keskim 11,1 eur/vrk)
Kambodza 16 vrk (majoitus keskim 6,1 eur/vrk)

Hätäisesti laskettuna rantsukohteissa tuli vietettyä 64 vrk. Rantakohteiksi laskin ne missä jonkin sortin biitsi löytyy kävelyetäisyydeltä. Rantakohteissa on mukava pistäytyä välillä loikoilemassa mutta jos haluaa nähdä muutakin paikallista elämää kuin sitä turismin ympärillä pyörivää niin kannattaa ehdottomasti suunnata myös muihin maisemiin.

Budjettipuoli meni siihen haarukkaan mihin olin ajatellutkin, Euroopan talouskriisi ja euron heikkeneminen lisäsi hieman kuukaisikuluja verrattuna ensimmäisiin reissukuukausiin. Majoitus on yksi asia mikä vaikuttaa paljon kuukausibudjettiin. Yritettiin bongata edulliset vaihtoehdot menemättä kuitenkaan mihinkään murjuihin. Kaikissa majapaikoissa oli privaatti toiletti/suihkuosasto, dormimajoitukset kierrettiin kaukaa.
Yksi asia mikä tuli kuukausikuluista tarkemmin kirjattua ylös oli juurikin tuo majoitus. 261 majoitusvuorokautta maksoi keskimäärin 11,70 eur / vrk, yhteensä 3050 euroa. Yövyttyä tuli 58 eri majoituspuulaakissa ja keskimäärin 3,7 vrk./ majoituskerta. En nyt jaksa laskea mutta aika monta yötä tuli vietettyä myös bussissa tai junassa. Laosissa Vientianessa oltaessa on hyödynnetty myös ilmaismajoitusta.
Kallein majoitus oli Shanghaissa 44 eur ja halvin Laosin Don Detillä 2,5 euroa. Majoitus muodosti n 19% osuuden 13kk:n Aasian reissukulkuista. Pinnanalaisten maisemien tutkiskeluun kului 900 euroa. Tuosta voikin vaikkapa ihan kansakoulupohjaltakin sitten ynnäillä mitä 13 kuukaiden heiluminen täällä on kustantanut kahdelta hengeltä. Nämä siis kulut reissaamiseen Aasian sisällä, siihen päälle lennot tänne, täältä pois, matkavakuutusta yms.

Sairastuvalla ei ole paljoa päiviä kulunut. Yleisin vitsaus on ollut yllätys yllätys flunssa. Kaikkia aina kiinnostaa että onko pakki ollut sekaisin. Toki aina välillä mutta ne päivät jolloin se olisi vaikuttanut jotenkin päiväohjelmaan pystyy laskemaan yhden käden sormilla. Lääkärillä kävin yhden kerran ja popsin antibioottikuurin kurkkukipuun.

Kaikenkaikkiaan tämä reilu vuosi täällä on ollut helewetin hieno, en oikein edes keksi sopivaa adjektiivia sitä kuvaamaan. Kaikki hauskahan loppuu aikanaan joten ei tässä auta muuta kun palata Kaarle Kustaan haalareihin tienaamaan uusia reissurahoja. Hieman jännittää se kulttuuri ja ilmastoshokki mikä siellä Pohjolassa odottaa, jotenkin tuntuu jopa jännittävän enemmän kuin tänne lähtiessä.

Viikko ollaan vielä Vientianessa, 20 päivä Bangkokkiin ja 23 suuntana Suami. Ohjelmassa tuntuu olevan vielä monennäköisiä läksiäiskekkereitä....Eipä kai tässä kummempia eiköhän nämä jorinat ollut tässä. Katsotaan jos jotain loppumetrien kuvia tulee vielä joku päivä latailtua.
THE END

Koh Chang, Thaimaa

Ympyra sulkeutuu ja sijaintina norsusaari Koh Chang samoin kuten vuosi sitten. Ennen tanne tuloa oltiin pienemalla Koh Mak:n saarella. Mak oli loistava paikka rentoutua rantamaisemissa pitkan sisamaassa vietetyn jakson jalkeen. Siella vietetyt kolme paivaa oli talla eraa aivan riittava aika silla juurikaan muuta tekemista ei ollut kuin maata rannalla tai riippumatossa. Saari oli vasta valmistautumassa turistisesonkiin eika kaikki majoituspaikat olleet viela edes auki. En tieda miten paljon sinne pakkaa porukkaa sesongin aikaan mutta ainakin nyt oli todella leppoisa saari lohoilyyn.

Näkymät riippumatosta käsin kämpän terassilta

Biitsillä ei tarvitse väistellä ihmisiä

Tama Koh Chang on sitten jo taysin eri mittakaavassa turismin ja kokonsa puolesta. Kolmen rannalla "jumitetun" paivan jalkeen oli mukava paasta isommalle saarelle ja lahtea kiertelemaan saarta skootterilla. Hyva skootteri irtoaa neljan euron paivavuokralla. Tama aika vuodesta on ainakin itselle mieluisa vierailla taalla, sadekausi on jo takana ja pahin turistisesonki ei ole viela alkanut. Tama Koh Chang tuntuu myos olevan osa Ruotsin ulkosaaristoa. Ruotsia kuulee puhuttavan joka puolella ja moni baari/ravintola on varustettu Ruotsin lipulla.
Tiistaina suuntana taas Bangkok mista Anne lahtee torstaina kohti pohjolaa ja me puolestaan suunnataan takaisin Vientianeen.

Bangkok, Thaimaa

Bangkok - Vientiane - Bangkok, siina oli viimeisen viikon teema. Viikko vierahti Vientianen lahiymparistossa ja nyt taasen sijaintina Bangkok. Ensi viikolla paasee rantamaisemiin, maanantaina tarkoitus suunnata Koh Makin saarelle. Viime kerrasta rantamaisemissa onkin jo aikaa, taisi olla heinakuun puolivalin nurkilla. Nyt taytyy ahmia aurinkoa ja palmumaisemaa urakalla silla lienee viimeinen kerta niissa maisemissa ennen pohjolaan paluuta. Ensi viikolla tuleekin jo sitten tata reissua vuosi tayteen. Suorastaan mahdoton uskoa etta vuosi on jo vierahtanyt, tekisi mieli vaittaa etta kalenteri valehtelee!

Vientiane, Laos

Aika on taasen vierinyt kuin siivillä. Laitetaan nyt tännekkn pari riviä tekstiä ettei unholaan jää koko blogi. Kutakuinkin viimeiset neljä viikkoa on sijaintina ollut Vientiane. Viime aikoina on tullut laiskistuttua kameran käytön suhteen jotain tapahtumia on sentään tallentunut kameran muistikortille.
Täällä ihmisethän lahjoittavat päivittäin munkeille ruokaa yms. Juhlapyhinä temppelit ovat kansoitettuja ja rituaalit ovat juhlallisemmat kuin arkipäivisin. Paikallisessa buddhalaisessa kalenterissä on neljä suurjuhlapyhää vuodessa, 23.10 oli yksi näistä big buddha päivistä. Tyypillisesti ihmiset lahjoittavat munkeille riisiä, keksejä, nuudeleita, pieniä seteleitä yms. Tällaisen big buddha päivän yhteydessä on yleensä monenlaista karnevaalia useana päivänä.

 Vientiane valmistautuu 450 vuotisjuhlaan. Muinaisen kuninkaan patsaan julkaisuseremonia veti paljon kansaa paikalle.

 Huomenna suunta kohti Bangkokia katsomaan joskon lentokentältä löytyisi eksyneen näköisiä Suomalaisia.

Vientiane, Laos

Ympyrä on sulkeutunut ja sijaintina taas Vientiane. Nyt oli reissaamisen meininkiä mitä ainakin kertyneisiin kilometreihin tulee. Viiden ja puolen viikon aikana bussi-, ja junamatkoja kertyi melko tarkkaan 10 000 km. Tämän matkan taivaltamiseen kului 168 tuntia eli yksi viikko, pelkästään matkalippuihin kahdelta hengeltä n 600 euroa. Shanghaissa oli myös  ylivoimaiseti koko vuoden kallein majoitus, 44 eur/vrk vaikka kolusin netistä hostellin sieltä halvimmasta päästä. Tietysti jos leirikouluelämä kiinnostaisi niin dormi majoituksen saisi halvemmalla... Kiinassa vietetty kuukausi oli ja tulee olemaankin tämän reissun kallein kuukausi. Kiina oli mielenkiintoinen maa vaikka kielimuuri lisääkin haastetta ja ihmiset ajoittain käyttäytyvät yhtä siististi kuin siat karsinoissaan.
Nyt reppu pysyy nurkassa koskemattomana ainakin kuukauden, tuon paikasta a paikkaan b ramppaamisen jälkeen ei ole hinkua mihinkään isompiin reissusuunnitelmiin.

2 lk makuuvaunu

2 lk makuuvaunu

1 lk makuuvaunu

1 lk makuuvaunu

Kiinalainen sleeper bus

Kaiken kaikkiaan tuolta miljardimaasta oli todella kuitenkin todella mukava saapua rauhalliseen Pohjois-Laosiin. Näissä maisemissa oli taas tilaa hengittää..

Luang Nam Tha, Laos

Paivitetaan taasen sijaintia. Viime yo vierahti taasen bussissa ja nyt ollaan taas Laosin maaperalla. Saapuminen tanne Kiinan ihmismassojen ei ollut vain saapuminen eri maahan vaan eri maailmaan. Kiinan ihmispaljous ja Kiinalaiset omine kaytostapoineen ovat nyt rajan toisella puolella. Pari viime paivaa oltiin Kiinan "maaseutukierroksella" Yuanyangin riisiterasseja katsastamassa, maisemat olivat ihan vakuuttavat. Kiinan viisumia olisi ollut viela kuukausi jaljella mutta jotenkin tuntui etta Kiinaa on talla eraa nahty riittavasti ja paatettiin siirtya Laosin puolelle.
Tama Luang Nam Tha on suoranaista hermolepoa Kiinan kuukauden jalkeen, taalla voi rentoutua. Tama Kiinan visiitti painottui aika paljon suurten kaupunkien ymparistoon ja ehka siksi tama pieni kyla tuntuu todeeella mukavalta. Kiinassa isoin ongelma oli kielimuuri. Monesti vastapuoli ymmarsi yhta paljon englantia kun mina kiinaa eli ei ollenkaan, tama korostui lanteen pain liikuttaessa. Kiinalaisten kaytostavat on myos hieman erilaiset mihin on muualla tottunut, erityisesti isompien kaupunkien ulkopuolella. esim tapotaydessa bussissa on taysin normaalia syljeskella, piereskella, tupakoida, heittaa kaikki roskat bussin keskikaytavalle jne jne...
Tupakointikieltomerkit tuntuivat yleensa olevan enemmankin suosituksia ja tumpit tietysti lattialle kuten muutkin roskat vaikka roska-astia olisi vieressa.
Tuo syljeskely tuntuu olevan kansallisharrastus. Kauhean rohinan ja kakomisen avulla kaivetaan limalunssi jostain kurkun pohjalta. Tata kansallisaanta kuulee ympariinsa. Itsella tuo meni yleensa "ohi korvien" mutta Moolta katosi ruokahalu jos joku ohikulkija mahdollisimman aanekkaasti raastoi limalunssin esiin kurkusta ja sylkaisi sen kadulle. Ruokailutavat ovat Kiinalaisilla myos melko sottaiset, ruokapaikoissa sentas ymmarretaan paasaantoisesti menna sylkaisemaan se lima lunssi ulos tai roska-astiaan. Ei se tietty kauheasti ruokahalua paranna kun naapuripoydassa joku rohistelee kurkustaan elamansa limalunssia. Isoissa kaupungeissa esim Pekingissa ja erityisesti Shanghaissa ihmiset ovat sentaan omaksuneet jo parempia tapoja taman syljeskelyn ja muutenkin kayttaytymisen suhteen.
Kiinalaiset eivat osaa myoskaan jonottaa, eivat jalkaisin eivatka liikenteessa. Suomalaisessa snakarijonossa tuli hyvin helposti hotsin sijasta musta silma.
Kiinalaisethan osaavat kopioida kaiken mahdollisen paitsi.... vessat. Voin sanoa etta lahes kaikki julkiset vessat Shanghaita lukuunottamatta olivat aika mielenkiintoisia ja aromirikkaita paikkoja.

Latailen tassa hataisesti muutamat kuvat Picasaan, nyt ollaan taas maassa vailla nettisensuuria

Kunming, Kiina

Kiinan kansallispaiva sujui rattoisasti kiskojen kolkkeessa. Kunmingin juna-asemalla oli tolkuton ryysis. Loydettiin talla kertaa suht kivuttomasti oikea paikallisbussi mutta tuli vetastya muuta pysakki pitkaksi ja jouduttiin turvautumaan taksin apuun hotellin loytamiseksi. Majoitus taalla on kolme kertaa halvempaa mita oli Shanghaissa (nyt n 13 eur). Shanghaista jai samantyyppinen vaikutelma kuin Hong Kongista, melko lansimaalainen kaupunki. Shangaissa mm majoitus oli tyyrista (n 40 eur) Kaakkois-Aasian hintatasoon tottuneelle, lieko expolla osuutta asiaan. Tama Kunming on hieman pienempaa kaliperia vain noin miljoona asukasta. Huomenna jatetaan kaupungin katkut ja polyt hetkeksi taakse ja lahdetaan katsastamaan vuori ja riisiterassimaisemia. Kaytiin tanaan ostamassa bussiliput huomiselle ja ensiksi mentiin lonely planetin opastamalle asemalle. Siella ihmiset pyoritteli paataan. Useiden lahinna viitomakielisten keskusteluiden perusteella tultiin siihen ymmarrykseen etta ko. bussit lahtevat nykyaan muualta. Meidat viitteloitiin minibussiin ja lopulta paadyttiinkin uudenkarhealle bussiasemalle joka sijaitsi reilusti keskustan ulkopuolella. Siella lippuneiti puhui jopa jonkunverran englantia ja lipun osto oli pala kakkua. Paluu keskustaan olikin tyolaampi. Samaa kyytia milla asemalle tultiin ei loytynyt millaan ja englantia ei tuntunut puhuvan kukaan. Ajattelin etta mennaan taksilla ja loin majapaikan kortin suharin kouraan. Kuski molkotti jotain epamaaraista joten se siita. Lopulta saatiin ongittua meille sopivan bussin numero ja kun se oikea bussi viela lopulta loytyi ryysiksen ja liikennekaaoksen keskelta niin paastiin takaisin keskustaan.

Kaikenkaikkiaan esim junalippujen osto asemilta on onnistunut helposti kun on ollut kohteen nimi kiinaksi ja mieluusti junan numero. Isommissa kaupungeissa on kylla lippuluukku lankkareille jossa puhutaan ihan kaypaa englantia. Yksi asia mita pitaisi petrata on haalia kiinan kielella jotain ruokien nimia paperille. Monesti ruokapaikoissa ei ole sanaakaan englantia, joskus sentaan seinalla jotain annosten kuvia jeesaamassa. Ruokien tilaaminen on perustunut paljolti visuaalisiin havaintoihin eli vakoiltu minkalaista ruokaa ihmiset syovat. Ruokalaji nimelta "same" on ollut siis suosittu. Ei taalla nalkaan kuole vaikkei kielta osaakkaan mutta paasisi huomattavasti paremmin sisaan paikallisen keittion saloihin kun olisi vahan tietoa. Kielen opiskeluun olen panostanut sen verran etta osaan kutakuinkin kaksi sanaa, kasimerkit rules...

Nyt on tahan koneelle muitakin tulijoita joten oikoluku jaa tekematta, toivottavasti saa jotain tolkkua